Ulkomaille suuntautuvat kuvauskeikat ovat mielestäni siisteintä, mihin kuvauksen ammattilainen voi ajautua. Haastattelin kaveriani, joka oli vastikään kuvannut elektroniseen urheiluun liittyvän keikan Brasiliassa.
”Rush B”
Vuosituhannen vaihteen aikoihin koulukaverini halusi näyttää uutta peliä, jota voisimme pelata vastakkain kahdella tietokoneella. Kaveri yläkerrassa isoveljensä koneella, minä alakerrassa toisella koneella. ”Hiiren vasemmasta kytkimestä ampuu, WASD-napeista liikkuu, B:stä ostaa aseet” kuului pikakurssin ohjeet. Itse pelaamisesta muistan, että vielä siihen aikaan lähinnä Sony PlayStationilla pelannut pikkupoika ei hallinnut hiiren ja näppäimien synergiaa pelihahmon ohjaamiseen, mutta hauskaa se silti oli.
Eipä silloin osannut kuvitella, että se sama peli nimeltä Counter-Strike tulisi olemaan yksi tunnetuimmista peleistä – ja että huippupelaajat kisaisivat voitosta miljoonayleisön seuratessa pelin etenemistä kotisohvalta. Tällä hetkellä e-urheilun kärkipelin ympärille järjestetään useita kisoja ympäri maailmaa jopa miljoonan dollarin palkintorahoilla.
Counter-Strike on tiimipohjainen ensimmäisen persoonan ammuskelupeli. Pelissä pelaajat jakautuvat kahteen joukkueeseen: Terroristeihin ja vasta-terroristeihin. Terroristien tavoite on asettaa ja räjäyttää pommi annetussa ajassa tai eliminoida vasta-terroristit. Vasta-terroristien tavoite on terroristien eliminoiminen tai asetetun pommin purkaminen. Taistelua käydään erilaisissa kartoissa eli ”rajatuissa alueissa”. Tiimit vaihtavat puolia 15 pelatun kierroksen jälkeen. Koko pelin voittajaksi julistautuu joukkue, joka voittaa ensimmäisenä 16 kierrosta. Tuorein Counter-Strike -peli kantaa nimeä Counter-Strike: Global Offensive.
Kohti Sao Pauloa
Silmäni kirkastuivat, kun kuulin kaverini Tomi Ilvespään lähteneen suomalaisen CS-joukkueen ENCE:n mukaan Brasilian Sao Pauloon dokumentoimaan menestystarinaa Blast Pro Series -turnaukseen. Suuret turnaukset, kuten edellä mainittu Blast, ovat mediaseksikkäästi rakennettuja suuria tapahtumia, joita pääsee seuraamaan kotisohvan lisäksi myös paikan päälle. Haastattelin Tomia seikkailun tiimoilta Valovuotoon.
”Pari viikkoa ennen kisoja tuotantoyhtiö Rookie:lta soitettiin ja kysyttiin pääsenkö heittämään kuvauskeikkaa Brasiliaan ENCE:n kanssa. Hetken mietinnän jälkeen vastaukseni oli myöntyvä. Ilmassa oli pientä positiivista jännitystä, koska tavoitteena oli kuvata joukkueen matkaa dokumenttityyliin 24/7, mikä oli vieraampaa enemmän suunnitelmallisia kuvauksia tehneelle. Matkustaminen itsessään ei kuumotellut, koska samaa kuvaamista se on, olitpa sitten kotikaupungissa tai missä päin maailmaa tahansa. Se kuumotti eniten, että viikossa joutui ottamaan rokotukset ja hoitamaan muut asiat kuntoon, jotta lähtö onnistuisi.”
”Matkaan lähti koko joukkue: Aleksi ”allu” Jalli, Aleksi ”Aleksib” Virolainen, Jere ”sergej” Salo, Jani ”Aerial” Jussila, Sami ”xseveN” Laasanen, valmentaja Slaava ”Twista” Räsänen” ja minä kuvauskaluston kanssa.
”Mun duuni oli pyöriä joukkueen mukana videoiden ja valokuvaten valmistautumista Blast Pro Series -turnaukseen ja itse turnauspäivän tapahtumia. Pääsin parissa päivässä sisään porukkaan, eikä fiilis ollut ollenkaan ulkopuolinen – siitä asemasta on helpompi dokumentoida tiiviin tiimin edesottamuksia.”
”Mulla oli kamera kokoajan kuvausvalmiina, jos jotain olennaista tapahtuu. Valo- ja videokuvaaminen samaan aikaan on suht tuttua puuhaa, kun vietin armeija-ajan rajavartiolaitoksen kuvaajana treenaten näiden kahden formaatin yhdistämistä työolosuhteissa. Siitä huolimatta kuvaustyö on vaativampaa, kun lopputuotteena halutaan liikkuvia ja pysähtyneitä kuvia. Joutuu välillä kysymään itseltään, että kumpi on järkevämpää juuri tässä tilanteessa. On myös hyväksyttävä se, että molempaa tuotetta ei voi toimittaa timanttisella laadulla, eikä kaikkea ole mahdollista tallentaa.”
Sami ”xseveN” Laasanen vie MIBR:n poikaa 1 vs. 1 pelissä.
”Keikan haastavin osuus olikin se, kun piti olla kokoajan valppaana; seurata mitä tapahtuu, ennakoida mitä saattaa kohta tapahtua, kuunnella mistä keskustellaan, arvioida mikä on olennaista videon kannalta tai mikä auttaa rakentamaan tarinaa. Itelle CS ei ole niin tuttu, joten huomasin pelin tuntemisesta olevan hyötyä, kun arvioi tilanteen kehittymistä. Kun mukana ei ollut omaa äänimiestä, kuvakulmat piti pitkälti mietti sen mukaan, että saa äänet kuuluviin – eli asettui mahdollisimman lähelle äänenlähdettä (esim. joukkueen pelaajaa). Matkan varrella opin, että rauhallinen kuvaustyyli ja runsas kuvituskuvasaldo auttaa rakentamaan sulavasti jatkuvaa tarinankerrontaa.”
”Kuvauskalusto keskittyi Sony a7s II -järjestelmäkameran ympärille. Objektiiveina Sony FE 28mm f/2, Sony FE 55mm f/1.8 ZA, Sony FE 70-200mm f/4 G OSS ja Metabones-adapterilla Canon 24-105mm f/4 IS II USM. Käytän yleensä kiinteäpolttovälisiä objektiiveja, mutta vuokrasin Canonin siltä varalta, jos tarvitsee vaihdella nopeasti kuvakulmaa. Näiden lisäksi mikkeinä Rode VideoMic, Rode Filmmaker Kit ja tallentimena Zoom H5. Kameraa vakautti gimbaali Zhiyun Crane ja kamerajalusta.”
”Gimbaaleista huolimatta tulin siihen tulokseen, että käsivaralta kuvaaminen oli paras tapa lähestyä tilanteita, joissa täytyi olla välittömästi valmis kuvaamaan. On myös enemmän kontrollia ja käsivaratärinästä ei tarvitse juuri välittää runkovakaimen pehmentäessä liikkeitä. Päivän aikana pidin kaluston pienenä, koska kampetta joutui kantamaan koko päivän messissä ja koskaan ei tiennyt, että löytyykö hyvää säilytyspaikkaa.”
”Itse peliturnaus pidettiin sisäareenalla, jonka ainoa ilmastointi oli avoimet oviaukot – erittäin kuumat tunnelmat. Muuten tapahtuma oli hyvin ja näyttävästi järjestetty. Hallin sisään oli pakkautunut 6000 fanittajaa, jotka pitivät huolen tunnelmasta tunteet pinnassa. Yllätyin siitä, että e-urheilu on niin suosittua ja fanit ulospäin suuntautunutta sakkia. Tapahtuma kuhisi myös muita median edustajia ja kuvaajakollegoita. Kulttuuri oli selkeä, sillä paikalliset kuvaajakollegat tulivat heti jutulle päästyäni mediahuoneeseen. Suomessa ei ole tapana, että vieraat tyypit tulevat jutulle, vaikka olisivat samalla alalla – mikä on oikeastaan harmi.
”Elektronisen urheilun kuvaaminen eroaa ”analogisesta” urheilusta siten, että itse urheilusuoritusta ei ole mahdollista kuvata (paitsi tietokoneella), mutta pääpointtina on pelaajien tunteiden ja reaktioiden näyttäminen kuvissa – sekä myös katsojien.”
”ENCE saavutti kolmannen sijan häviten täpärästi amerikkalaiselle Team Liquid:ille välierässä. ENCE:n palkintopotti paisui lopulta 45 000 dollariin voittaen brasilialaisen MIBR:n yksi vastaan yksi showpelissä. Turnauksen voiton vei tämän hetken ykköstiimi tanskalainen Astralis. Yhteensä kisassa jaettiin voittorahoja 230 000 dollarin edestä.”
”Viiden päivän reissun aikana kerkesi tapahtua paljon ja käteen jäi hyviä muistoja. Tulen ehdottomasti tähtäämään uusiin ulkomaankomennuksiin tulevaisuudessa.”
Kuvat ja video: Tomi Ilvespää
Tuotantoyhtiö: Rookie
Asiakas: ENCE
Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus tälläisen kolmekymppisen valokuva sekä e-sports harrastajan näkökulmasta, joka vieläkin kaiholla muistelee kuinka paikalliselle nuorisotalolle mentiin lanittelemaan vuosituhannen vaihteessa ja silloinkin pelin nimi oli Counter Strike.
Kultaisia aikoja! Kiitos. 🙂