Anssi Lepikko kuvaa DJI Mavic pro -kuvauskopterilla lumista metsämaisemaa Muuramessa.

Kokemuksia DJI Mavic Pro -kuvauskopterista ja kuvaamisesta yläilmoista

Ostin hetken heräteostoksena DJI Mavic Pro -kuvauskopterin (dronen) ja viimeiset puoli vuotta on kulunut kuvaten suomalaista maisemaa yläilmoista. Olen yllättynyt, miten helppoa kuvauskopterilla lentäminen ja kuvaaminen on ollut. Sopivan kelin osuessa kohdalle olen napannut kopterin lisälaitteineen messiin ja suunnistanut kuvauslokaatioon.

DJI Mavic Pro -kuvauskopteri eli drone kantosalkussa.
Kovakantiseen salkkuun mahtuu Mavic kilkkeineen.

”The future is now old man!”

Kuvauspaikalla vekotin syöksyy kohti taivaita muutamassa minuutissa ja sen jälkeen yhdellä akulla liihottaa vähän päälle 20 minuuttia ottaen huomioon, että laskeutumista ei voi jättää viimetippaan. Mavicia ohjataan kaukosäätimellä, joka liitetään kiinni puhelimeen. Puhelimen ruudulta näkee Mavicin kameran näkymän ja muuta hyödyllistä tietoa. Vähän kuin tietokonepeliä pelaisi, mutta törmääminen aiheuttaa ”game overin” sijaan konkreettisempia vahinkoja. Mavic on täynnä tekoälyä, sillä mm. signaalin kadotessa, osaa se takaisin sinne, mistä lähdettiin. Se ei myöskään törmää helpolla esteisiin ja varoittaa, jos jotakin on liian lähellä. Uskon kuitenkin, että törmääminen on mahdollista, joten onnea ei kannata koetella.

Vaimoni Janni allekirjoittaa aikaisemmat väitteeni, sillä parissa minuutissa hän lensi laitteella kuin lentäjä-ässä konsanaan.

Ilmakuvaa melontaretkeltä DJI Mavic Pro -kuvauskopterilla.
Tältä melontaretki näyttää lintuperspektiivistä.

Olen onnistunut kadottamaan signaalin kopterin ja kauko-ohjaimen välillä kahteen otteeseen, jolloin kopteri on lentänyt kiltisti takaisin lähtökuoppiinsa. Ensimmäisellä kerralla lensin tiukan metsän valtaaman kukkulan yli, jolloin signaalin kuuluvuus heikkeni yllättäen. Toiselle kerralle en ole keksinyt järkevää syytä, sillä ohjain väitti signaalin kadonneen, vaikka kopteri oli ilmassa muutaman kymmenen metrin päässä. Tästä syystä luottoni laitteeseen ei ole sataprosenttinen.

Tarina kertoo, että yksi Valovuodon toimituksen jäsen karautti ilmavekottimensa koivuun, kun yhteyden katketessa kotiinpaluukorkeus oli matalempi kuin reitille sattunut yllättävä mäki puineen. Tällä kokemuksella on tärkeää, että ennen lennättämistä oman elämänsä lentäjä-ässä tutkii maastokarttaa ja suunnittelee lentoreittiä. Huomioi myös se, että laki vaatii suoran näköyhteyden lennättäjän ja kopterin välillä lennon aikana.

Anssi Lepikko kuvaamassa suomalaista metsämaisemaa yläilmoista DJI Mavic Pro -dronella.
Metsätiet ovat olleet lempikuvauskohteeni.

Kopterissa yhdistyy huvi ja hyöty

Kopteri on ollut virkistävin ostos kuvauskalustooni pitkään aikaan, sillä se on mahdollistanut aivan uudenlaisen tulokulman kuvaamiseen. Ei edes siirtyminen digipokkarista järjestelmäkameraan ole mahdollistanut samanlaista sisällöllistä harppausta. Valokuvien lisäksi Mavic kuvaa hyvänlaatuista 4K-videota, joka tekee siitä todella monipuolisen kuvauskäyttöön – ottaen huomioon laitteen koon. Oikeanlaisessa mielentilassa akuinen lapsi voi lennellä ottamatta yhtään kuvaa.

Kuvaamiseni on keskittynyt ilmakuviin kohtisuoraan alaspäin yläilmoista. Olen etsinyt symmetrisiä ilmentymiä luonnosta ja samalla tutkaillut, miltä maailma näyttää linnun silmin. Usein ensimmäinen akullinen uudessa kuvauslokaatiossa kuluu ympäristön tutkiskeluun. Toinen ja kolmas itse akullinen kuvailuun.

Anssi Lepikko ja Janni Lepikko ilmakuvaamassa leivonmäen kansallispuistossa.
”Selfie” Leivonmäen kansallispuistossa.

Videokuvan osuus on ollut vähäisempi, mutta olen käyttänyt kopterikuvaa efektikuvana muun materiaalin seassa, mikä on mielestäni tuonut lisää potkua videoihin. Tulevaisuudessa aion käyttää kopterikuvaa efekti- ja avauskuvina (establishing shot). Tässä oma esimerkkini kopterikuvan käytöstä videon seassa:

Pelataan yhteisillä säännöillä

Kuvauskopteri ei ole lelu ja pahimmillaan sillä voi aiheuttaa suurta tuhoa. Suosittelen lukemaan Droneinfo.fi-sivuston ohjeet lennättämiseen ja lataamaan Droneinfo-applikaation puhelimeen. Sovelluksesta saat selville helposti paikat, joissa lentäminen on kielletty.

Täytyy vielä loppukaneetiksi todeta, miten siisti keksintö kuvauskopteri on, koska siinä yhdistyy koko ihmiskunnan teknologia aerodynamiikasta sateliitteihin ja tietokoneista kameroihin.

Lisää kopterointia luvassa minun ja vaimoni Lentopelko-matkablogissa ja Instagramissa @lentopelko.

Onko sulla kuvauskopteri tai oletko harkinnut sellaisen ostoa? Millaiset fiilikset kyseisitä vekottimista?

 

4 kommenttia “Kokemuksia DJI Mavic Pro -kuvauskopterista ja kuvaamisesta yläilmoista

  1. Tervehdys! Mitä mieltä oot still kuvien laadusta? En oo lyhyen tutustumisen jälkeen löytänyt täppää jolla sen voisi tarkentaa vai eikö ne vain välity puhelimeen?

  2. Oon kuvannu Mavicilla RAW-kuvaa ja todennu kuvanlaadun olevan hyvä ajatellen miten pieni sensori ja kamera kokonaisuudessa on. ISO 100, 200, 400 on tosi käyttistä, mutta ISO 800 ja 1600 on jo vähän rumaa kohinaltaan.

    Muotoilisitko kysymyksen uudestaan, koska en ihan vielä saanut kiinni sun tilanteesta. 🙂

  3. Oblomov

    Moi! Käyn juuri ankaraa pohdintaa Mavic Pron ja Mavic Airin välillä… Mielipiteitä näistä?

    • Jos hinta ei pelota niin Mavic Pro on mielestäni parempi kuin Air. Pron eduksi on muun muassa akkukesto, sietää kovempaa tuulta ja siinä on hieman laadukkaampi kamera. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *