Tyhjästä tilasta aloittaminen – ajatuksia lavastuksesta

Valokuvaaja Arnold Newman on sanonut, että valokuvaus on prosentin verran inspiraatiota ja loput 99 prosenttia huonekalujen siirtelyä.

Edellisenä viikonloppuna pystyin hyvin samaistumaan tähän, kun pilkkopimeässä metsässä kannoin suuria vanerilevyjä takaisin autoon. Olen tänä syksynä ottanut haasteeksi lavastaa enemmän. En koe olevan vielä kovin pitkällä lavastuksessa ja puhun tässä artikkelissa ainoastaan valokuvaajan näkemyksestä asiaan.

Miksi haluan oppia paremmaksi lavastuksessa?

Monesti olemme valokuvaajina riippuvaisia tilasta, johon meidät asetetaan. Valittu paikka saattaa olla esimerkiksi asiakkaan vapaana oleva tyhjä neuvotteluhuone rumalla teippauksilla, ahdas olohuone, hääparin suosittelema kohde tai mitä tahansa näiden väliltä. Minun tehtäväkseni valokuvaajana jää usein hyödyntää nämä usein epäideaaliset lokaatiot parhaani mukaan.

Kokemus lavastuksessa auttaa minua selviämään yhä paremmin näistä vaikeita kuvauslokaatiosta, sillä tiedän pystyväni pienillä muutoksilla ehostamaan paikan olemusta. Mitä rumemmissa paikoissa on kuvannut, sitä paremmalta keskivertoa hienommat lokaatiota myös rupeavat tuntumaan. Paikan ehostaminen alkaa itselläni valon hyödyntämisestä parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä seuraa kuvakulman tarkka valitseminen. Usein näillä pääsee jo todella pitkälle. Välillä näkymä saattaa näyttää kelvolliselta ainoastaan kameran suunnasta. Heti ruudun ulkopuolella jatkuu kaaos. Kuvakulman ja valon jälkeen valokuvaajalle jää mahdollisuus karsia elementtejä tai tuoda lisää rekvisiittaa, josta alkavat kysymykset lavastuksesta, kuvaajan etiikasta ja työskentelytavasta.

Aloitin tilan rakentamisen suurimmista elementeistä. Pahviseinillä yritin hahmottaa miten paljon vaneria tulisin lopulta tarvitsemaan.
Ennen varsinaista kuvauspäivää halusin koittaa miltä vaatemalliston keltainen kangas näyttäisi vahvasti vihreään sävytetyssä valossa.

Tyhjästä tilasta aloittaminen

Tein syksyllä pitkästä aikaa projektin, jossa lavastin ja rakensin koko tilan tyhjään nurkkaan.  Valitsin paikaksi meidän mökiltä löytyvän aitan, jossa pystyin rauhassa touhuamaan projektin kanssa muutaman päivän ajan. Lähtökohtana minulla oli tehdä kaoottinen tila, joka tuntuisi jonkun kodilta, tai tarkemmin olohuoneelta. Olen huomannut monissa aikaisemmissa kuvauksissa luottavani paikan tarjoamiin vaihtoehtoihin ja asettuvani näiden reunaehtojen sisälle tekijänä. Tässä projektissa halusin itse päättää kaiken ruudussa näkyvän!

Nollasta aloittamisessa joutuu kohtaamaan tyhjän paperin kammon, joka varmasti kaikille on tuttu. Yhtäkkiä tulee minun valokuvaajana tehdä paljon suurempi määrä valintoja jo paljon ennen kuvauksia. Näiden kysymysten määrä pääsi alkuun yllättämään minut.

Voin yhtäkkiä valita käytännössä rakentavani minkä tahansa olohuoneen, josta seuraa äkillinen valinnanvaikeus. Millaiset tuoli tähän olohuoneeseen sopii? Pitäisikö minun tuoda tänne verhot, valot ja kasa kirjoja vai ei mitään näistä? Kaikki tämä tarkoittaa, että minun tulee kyetä määrittelemään kuvauksen elementit ja tunnelma paljon ennen itse kuvauspäivää. Tässä helpottaa tarkkojen moodboardien tekeminen.

Yhdestä selkeästi elementistä aloittaminen on helpottanut minun osaltani tyhjän paperin kammoa lavastuksessa. Uskon muutenkin, että tämä lähtökohta voi tehdä hyvää mielikuvitukselle. Esimerkissäni tila lähti rakentumaan suuren vihreän tuolin ympärille. Kun lyö yhden esineen lukkoon on helpompi sovittaa muut tavarat tämän mukaan.

Satuin löytämään kyseisen tuolin kirpputorilta, jonka jälkeen lähdin asettamaan seuraavanlaisia kysymyksiä. Millaisen henkilön esine tämä voisi olla? Minkä kuvitteellisen tarinan pystyn rakentamaan löytämäni aarteen ympärille? Mitä jos tämä tila olisikin vanhan punkkarin likainen makuuhuone?

David Rockwell puhuu kirjassaan What If…? paljon tällaisesta mitä jos ajattelusta lavastuksen suhteen. Tämä ajattelutapa on helpottanut itseäni rakentamaan tiloja suoraviivaisemmin ja konkretisoi valinnat helpommiksi kysymyksiksi. Kirjan ydin on miettiä kaavalla – mitä jos tämä huone olisi esimerkiksi väsynyt merimies? Millaiset tapetit tällä kuvitteellisella hahmolla voisi tällöin olla? Millaisesti kahvikupista hän nauttisi aamukahvinsa? Uskon, että tämä kuvitteellinen hahmo, jonka ympärille huoneen rakentaa voi antaa vahvan pohjan ja sielun huoneelle.

Behind the scenes -video prosessista

Pään sisällä huuteleva epäilyksen ääni

Lavastuksessa olen huomannut joutuvani taistelemaan oman pääni sisällä tapahtuvien kysymysten kanssa entistä enemmän. Tämä ääni haluaa epäillä meidän valintoja ja suojelee meitä epävarmuudelta. The War of Art -kirja puhuu kyseisestä ilmiöstä nimellä resistance, jos aihe kiinnostaa enemmän. Myös Canon teki hiljattain hienon videon tästä pään sisäisestä kriitikosta, jossa muutama valokuvaaja joutuu kuvaamaan näiden kysymysten ympäröimänä. Ideana oli, että valokuvaajille asetettiin kuvausten ajaksi kuulokkeet, joissa ulkopuolinen kriitikko kyseenalaista kaikkia heidän luovia valintojaan. Hetken päästä heidät päästettiin työskentelemään hiljaisuudessa ja vertailtiin lopputuloksia.

Mikä lavastuksesta on luonnollista?

Itselläni nämä kriittiset kysymykset ovat sijoittuneet lähinnä lavastuksen luontevuuteen tämän syksyn aikana. Onko tämä lakanan väri ollenkaan luonnollinen? Olisiko tässä tilassa mukamas vastaava peili? Paistaako juuri asettelemani esine aivan epäluonnollisena tässä tilassa?

Toisten on tietysti vaikea sanoa mikä kuvassa on rakennettua ja mikä alkuperäistä, mutta tekijälle näistä tulee ydinkysymyksiä rakennusvaiheessa. Kokemuksen myötä uskon, että lavastuksessa voi oppia hienovaraisemmaksi ja luottamaan omiin valintoihin.

Kyseisen projektin toteutin hyvin pienessä tilassa, jonka kautta ymmärsin, ettei lavastamiseen aina tarvitse valtavaa tilaa. Uskon, että juuri tällaiset haasteet valmistavat minua jatkossa kuvauksiin, jotka joudun syystä tai toisesta toteuttamaan epäsuotuisissa paikoissa. Mutta tärkeimpänä toivon, että hiljattain löydän lavastuksessa oman kädenjälkeni, jota voin hyödyntää omissa projekteissani yhä enemmän.

Muutama kuva lopullisesta sarjasta

 

0 kommenttia “Tyhjästä tilasta aloittaminen – ajatuksia lavastuksesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *