Sony World Photography Awards 2018

Lontoossa järjestettiin viime viikolla Sony World Photography Awards -gaala, jossa palkittiin kyseisessä valokuvauskisassa menestyneet valokuvaajat. Samassa yhteydessä avattiin myös näyttely, joka piti sisällään paitsi voittajakuvia, myös muita kisassa pärjänneitä teoksia.

Kilpailuun osallistui yhteensä 319 561 työtä 201 eri maasta. Kasvua edellisvuoteen oli huimat 40%. Pohjoismaista osallistui noin kolme tuhatta työtä, joista Suomesta vähän alle 700.

Kävin paikan päällä seuraamassa tapahtumaa ja tutustumassa näyttelyyn. Itselleni antoisinta kuvien lisäksi olivat juttutuokiot useiden poikkeuksellisen taitavien kuvaajien kanssa.

Sotaa

Otetaan ensiksi Rasmus Flindt Pedersen. Hän tuli kolmanneksi Current affairs -luokassa sarjallaan Mosul Liberated. Kyseessä on melko perinteistä modermia sotakuvaa, joka keskittyi myös siviilien oloihin. Kuvat ovat taitavasti toteutettuja ja kuvaaja on työskennellyt todella karuissa olosuhteissa.

Petersenin ajatukset hänen motiiveistaan ja sotakuvaajan arjesta olivat kyseisen alan ummikolle tosi mielenkiintoista kuunneltavaa.

© Rasmus Flindt Pedersen, Denmark, 3rd Place, Professional, Current Affairs & News (Professional competition), 2018 Sony World Photography Awards

Kliseiseen pelkäämiskysymykseen hän vastasi siten, että itse kuvaamisen aikana hän pelkää harvemmin. Hän ikään kuin työskentelee putkinäköisesti, kunnes kuvattava tilanne on ohitse. Hänen mukaansa tällöin ei ehdi ajatella mahdollisia riskejä.

Vaikeampaa Pedersenin mukaan on odottelu. Suurin osa työstä on majapaikassa odottelua. Tietoa yhdyshenkilöltä, armeijalta tai vastaavalta, että missä tapahtuu ja minne on turvallista mennä. Paikalliset järjestävät yleensä myös kuljetuksen kuvauspaikalle. Tuona odotusaikana Petersonin mukaan ehtii ajattelemaan, että tulevassa kuvauspaikassa on hiljattain kuollut esimerkiksi yhteyshenkilön tuttuja ja että riskit ovat todellisia.

Työn vaaroista puhuttaessa Pedersen korostaa, että hänellä ei ole mitään kuolemanhalua, päinvastoin. Hänellä on kotona tyttöystävä ja hän rakastaa elämäänsä. Kuitenkin hän myöntää työstä tulevan adrenaliinisyöksyn olemassaolon.

© Rasmus Flindt Pedersen, Denmark, 3rd Place, Professional, Current Affairs & News (Professional competition), 2018 Sony World Photography Awards

Pääasiallinen motiivi hänellä kuitenkin on auttaa kuvien avulla siten, että maailma olisi paremmin perillä kriisialuiden tapahtumista.

Kysyinkin häneltä, että miltä tuntuu olla alueella ja katsoa tapahtumia ilman, että pystyy sillä hetkellä juurikaan vaikuttamaan tapahtumiin. Hän sanoi, että se tuntuu vaikealta ja että hän auttaa aina jos vain voi. Siinä hetkessä apua tarvitseva ihminen on Pedersenin mukaan tärkeämpi, kuin valokuvan tekeminen. Usein auttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ja tällöin hän ajattelee, että pystyy auttamaan pidemmällä aikajänteellä valokuviensa kautta.

Tanssia

Itselleni ehkä mielenkiintoisin kuvasarja oli Contemporary Issues luokan voittanut Slum Ballet, jonka kuvasi ruotsalainen Fredrik Lerneryd.

Sarjan takana on tarina balettikoulusta, joka sijaitsee Nairobin slummissa. Joka tunnin alussa tila siivotaan tanssikelpoiseksi ja klassinen musiikki soitetaan pienestä kannettavasta kaiuttimesta. Asut ja kengät ovat joko käytettyjä tai niitä ei ole.

Mustavalkoinen kuva Fredrik Lernerydista
Fredrik Lerneryd. Kuva: Jussi Koskela

Pidin sarjasta kahdesta syystä. Ensinnäkin se on minusta visuaalisesti kovin hieno. Valonkäyttö ja sommittelut miellyttävät omaa makuani ja sarja on rakennettu tiiviiksi, mutta kertovaksi. Jokaisella kuvalla on siinä oma roolinsa.

Toisekseen tämä osui ajatukseen, joka on ollut mielessäni kuvakilpailuihin liittyen. Etenkin Word Press Photossa loppusuoralle tuntuu valikoituvan jollain tavalla ankeita tai muuten kärsimystä kuvaavia töitä. Vaikka tämäkin sarja on kuvaa vaikeissa olosuhteissa eläviä henkilöitä, on lähestymiskulma silti huomattavan positiivinen.

© Fredrik Lerneryd, Sweden, 1st Place, Professional, Contemporary Issues (Professional competition), 2018 Sony World Photography Awards

Kerkesin juttelemaan Lernerydin kanssa lyhyen tuokio. Tiedustelin häneltä, että kuinka hän löysi balettikoulun ja oliko heiltä vaikea saada kuvauslupaa.

Hän vastasi etsineensä alueelta jotain taiteeseen liittyvää aihetta ja balettikoulu osui etsinnöissä vastaan. Kuvauslupien saaminen ei ollut erityisen vaikeaa, mutta luottamuksen syntymisessä kesti oma aikansa. Luottamukseen auttoi se, kun oppilaat ja opettaja huomasivat Lernerydin aidon mielenkiinnon hänen saapuessaan paikalle useammin kuin kerran.

Balettikoulu on antanut jo useammalle nuorelle mahdollisuuden päästä parempiin oloihin ja Lerneryd aikoo jatkaa projektiaan seuraamalla näiden nuorien elämää.

Kysyin häneltä myös, että onko hän osallistunut Ruotsin kansallisiin kuvakilpailuihin ja hän vastasi, että hän ei ole. Syyksi hän kertoi kilpailujen osallistumismaksun. Hän ajatteli, että jos suuret kansainväliset kuvakilpailut voidaan pitää ilmaisina osallistujille, niin silloin sen pitäisi olla mahdollista myös kansallisissa kilpailuissa. Samaa sanoi muuten myös Suomen National Awardin voittanut Damon Beckford.

Arkkitehtuuria

Koska pidän kovasti arkkitehtuurikuvasta, niin toinen nostoni sarjavoittajista on Gianmaria Gavan “Buildings”. Kyseessä on mustavalkoinen sarja tavallisista rakennuksista, joka on tehty poikkeuksellinen tyylikkäällä ja rakennusten arkkitehtuuria korostavalla työtavalla.

Kuvassa Gianmaria Gava ja hänen töitään.
Gianmaria Gava. Kuva: Jussi Koskela

Kuvissa rakennuksista on poistettu kaikki funktionaaliset elementit, eli ikkunat, ovet ja sen sellaiset. Tämän jälkeen jäljelle jää ainoastaan rakennuksen perusmuodot ja pintatekstuuri. Kuvia katsellessa tulee mieleen jonkinlaiset suuret modermit patsaat tai jokin vastaava veistostaide.

Tykkäsin tässä sarjassa myös siitä, että tässä rankka kuvankäsittely palveli tarkoitusta ja teki alkuperäisestä kuvasta paremman. Tavallaan ratkaisevat asiat tehtiin jo kuvattaessa valokuvauksen lainalaisuuksien alla ja kuvia jalostettiin eteenpäin käsittelemällä. Näin ollen kuvat ovat minun logiikallani helppo tulkita nimenomaan valokuvateoksiksi, vaikka kuvankäsittelyllä onkin suuri rooli lopputulokseen.

© Gianmaria Gava, Italy, 1st Place, Professional, Architecture (Professional competition), 2018 Sony World Photography Awards

Gava kertoi, että hänellä oli kuvia tehdessä käytössä selkeät säännöt. Hän kuvasi rakennukset aina pilvisellä kelillä, jotta valo ja taivas näyttivät toivotuilta. Lisäksi hän sommittelu kuvat siten, että rakennusten päällä näkyi taivasta ja että rakennukset ovat kuvassa osa ympäristöään.

Kysyin häneltä pilke silmäkulmassa, että tuliko clone tool tutuksi sarjaa tehdessä. Hän nauroi ja sanoi, että kyllä ja myös kaikki muut hänen repertuaarissaan olevat konstit.

Muita nostoja

Pohjoismailla oli finalisteissa aika vahva edustus. Juttelin hyvän tovin myös Still Life -sarjassa kolmanneksi tulleen norjalaisen Werner Andersonin kanssa. Hänen Scar sarjansa koostui abstrakteista kuvista, jotka on tehty kuvaamalla Oslon autopommin jäänteitä.

Edessä oikealla Werner Anderson. Kuva: Jussi Koskela

Löysimme Andersonin kanssa yhteisen sävelen ihmetellessämme sosiaalisen median merkillistä maailmaa ja esimerkiksi suomen national awardin voittaneen Damon Beckfordin instagram -seuraajalukuja.

© Werner Anderson, Norway, 3rd Place, Professional, Still Life (Professional competition), 2018 Sony World Photography Awards

Beckfordista puheenollen, siinä on kyllä hämmästyttävän lahjakas nuori mies. Oikeastaan hänen voittajakuvansa ei minusta edes edusta hänen töidensä terävintä kärkeä, vaikka tällä kertaa valikoituikin tuomariston suosikiksi. Kannattaa käydä tarkastamassa hänen Instagram-tilinsä. Kuvavirrassa näkyy mielenkiintoisesti myös hänen kehityskaartaan valokuvaajana.

Damon Beckford. Kuva: Jussi Koskela
Copyright: © Damon Beckford, Winner, Finland National Award, 2018 Sony World Photography Awards

Hänellä oli muutenkin päällä aivan huikea noste. Esimerkiksi eräällä lounaalla hänelle pamahti puhelimeen viesti, että hänen kuvansa on menestynyt National Geographicin kilpailussa. Tästä huolimatta hänen puheistaan paistoi lävitse, että hän itse ajattelee olevansa vasta uransa alkutaipaleella. Saa nähdä mitä hänestä vielä kuullaan.

Muita suosikkejani olivat mm. potrettisarjan voittanut Tom Oldhamin “The Last of the Crooners”, Balazs Gardin “”Buzkashi” ja Edgar Martinsin ”Siloquies And Soliloquies On Death, Life And Other Interludes”.

© Tom Oldham, United Kingdom, 1st Place, Professional, Portraiture (Professional competition), 2018 Sony World Photography Awards

Haastava voittaja

Koko kilpailun, 25 000 dollarin rahapalkinnon ja Sonyn kamerakaluston voitti Iso-Britannialainen Alys Tomlinson. Tomlinsonin voittajasarja Ex-Voto yhdisteli muotokuvaa, maisemakuvaa ja uskonnollisia elementtejä.

Alys Tomlinson julistetaan voittajaksi
kuva: Jussi Koskela

Ex-Voto ei ole itselleni helpoin sarja katsoa ja tulkita. Taputin kuitenkin itseäni selkään, koska otin aikani sarjan kanssa, katsoin kuvia kiireettä sekä näyttelyssä, että nyt tätä kirjoittaessani kotona. Tästä huolimatta sen voittajaelementit eivät täysin avautuneet minulle. Ja se on ihan OK.

Alys Tomlinson, United Kingdom, Photographer of the Year, Professional, Discovery, 2018 Sony World Photography Awards

Taiteen ei aina tarvitse olla helppoa, ei edes valokuvataiteen. Jos kisoissa pärjäisi vain visuaalisesti nopeasti avautuvat kuvat, niin valokuvanäyttelyt olisivat pian yhtä Michael Bay stillikollaasia. Tämä oli tuomariston päätös ja siitä voi ja pitää keskustella, mutta muuttaa sitä ei voi eikä tarvitse.

Tapahtuman saldo

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli hieno kokemus. Mielestäni näissä kilpailuissa ei ole enää oleellista se, kuka finalisteista voittaa, vaan se, että heidän kuvansa ovat esillä ihan oikealla paperilla ja ihan oikean näyttelyn seinällä.

Näyttely on tälläkin hetkellä pystyssä Lontoon Somerset Housessa. Käykää ihmeessä vilkaisemassa, jos satutte olemaan siellä päin.

Juhlahumua
kuva: Jussi Koskela

Oleellista on myös kuvaajien mahdollisuus osallistua eri puolilta maailmaa heidän omasta taloudellisesta tilanteestaan riippumatta. Näin osallistujamäärä saadaan mahdollisimman suureksi. Näin ollen kuvat edustavat mahdollisimman laajaa valokuvaajien joukkoa maailman eri kolkista.

Loppuun täytyy kiittää vielä Sonyä tapahtuman pitkäaikaisesta sponsoroinnista. Mielestäni laitejargoni oli tapahtumassa asiallisen pienessä roolissa, mutta Sony ei itse peitellyt näkyvyyttään tarpeettomasti. On oleellista, että valokuvauksella suurta liiketoimintaa tekevät yritysjätit tukevat myös hieman hitaampaa ja vaikeammin sulavaa valokuvausta vielä sosiaalisen median valtakaudellakin.

ps. Tämä juttu käsitti vain aivan pienen murto-osan koko kilpailun annista. Kannattaa todellakin käydä katsomassa kilpailun sivut ja tutustumassa muihinkin töihin.

Kategoriat Haastattelut Mielipide

Kirjoittaja:

Jussi on keskisuomalainen henkilö- ja hääkuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hänellä on vuosien kokemus kamera-alan bloggaajana. Lisäksi hän on vieraillut kouluttajana mm. JAO:n valokuvauksen tutkintolinjoilla ja pitänyt useampia omia työpajoja.

0 kommenttia “Sony World Photography Awards 2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *