Sony A9

Sony A9 on kohta jo vuoden vanha kamera, mutta emme ole kerenneet käsitellä sitä Valovuodossa vielä perusteellisesti. Koska kameraa on käsitelty muualla jo todella laajasti, pyrimme tässä keskittymään pääasiassa konkreettisiin käyttökokemuksiin.

Kerrataan kuitenkin lyhyesti sen verran, että kyseessä on valmistajan ns. sporttikamera, jonka on tarkoitus kilpailla nopeudessa ja kuvanlaadussa Nikonin D5:n ja Canonin 1D -sarjan kanssa.

Mainonnassa avainspeksejä ovat olleet 20/ruutua sekunnissa sarjakuvaus ja nopea, lähes koko kennon kattava vaihetarkennusjärjestelmä. Pimentymätöntä etsinkuvaa on myös rummutettu hartaudella.

Sony A9 & FE 24 – 70mm F2,8 GM | ISO 200, 24 mm, f/2,8 ja 1/30s (kameran jpg)

Oleellisimmista muista uudistuksista on mainittava selkeytetty valikkorakenne, joystick tarkennuspisteen valintaa varten ja tuplamuistikorttipaikat. Etsinkin on parantunut ja omaa nyt 3,7 Mpix tarkkuuden ja 120 fps päivitysnopeuden. Näillä spekseillä optisen etsimien ikävöiminen tuntuu lähinnä absurdilta.

Mukana ovat pysyneet Sonyllä jo tutuksi tulleet ja hyväksi havaitut kasvojen/silmien tunnistukset, valotuksen zebra-kuvio ja kennoa liikutteleva kuvanvakain.

Sonyssä on perinteisen wifi-ominaisuuden lisäksi RJ45-portti kuvien ripeään liikutteluun lähiverkossa. Tämä jäi kokeilematta, mutta wi-fi pääsi ihan oikeaan käyttöön eräällä messukuvauskeikalla. Kuvasin jpg:tä, jonka jälkeen siirsin kuvat wlanilla kännykkään ja siitä suoraan Facebookkiin. Prosessi oli vaivaton ja onnistui ilman käyttöohjeita.

Omassa käytössäni pidän myös kovasti siitä, että näyttö kääntyy ylös ja alas, eikä sivulle. Tämä nopeuttaa sen käyttämistä aidoissa kuvaustilanteissa. Selfie-kuvaajat pettyvät, mutta kaikkea ei voi saada.

A9:ssä näkyy sääsuojaukseen viittaavia tiivisteitä akkukannessa ja liittimien yhteydessä, mutta Sony ei mainosta lippulaivaansa sääsuojattuna. Tässä on selkeä ero Canoniin ja Nikoniin, jotka lupaavat vastaaville malleilleen korkeatasoista sääsuojaa. En kuitenkaan epäröisi itse kuvata Sonyllä pienessä tihkussa, koska en ole onnistunut hajottamaan sillä tavalla edes halvimpia aloittelijakameroita.

Sony A9 & FE 24 – 70mm F2,8 GM | ISO 2000, 70 mm, f/2,8 ja 1/100s (kameran jpg)

Testasimme A9:ä kolmen kuvaajan voimin. Lainasimme sitä päiväksi tutulle urheilukuvaaja Hannu Rainamolle, joka vei sen 100-400mm objektiivin kanssa jääkiekko-otteluun. Ville Kotimäki taasen koeponnisti kameraa hääkeikalla. Itse kuvasin kameralla omia rutiinitestejäni, yhden messukeikan ja fiilistelin muuten vain sen toimintaa.

Hannun kokemukset

Kamera tuntui laadukkaalta heti ensi silmäyksellä. Kaikki painikkeet olivat helposti ja järkevästi käytettävissä. Kameran valikot olivat helppoja käyttää ja mm. C1-C3 pikavalikot olivat käteviä. Käteen kamera tuntui aivan liian pieneltä johtuen siitä, että olen tottunut suurempaan Canon 1DX-runkoon. Akkukahva olisi minulle ensimmäinen ostos kameran jälkeen.

Kamera on todella kevyt objektiivinkin kanssa. Aluksi ihmettelin, kun sulkimen ääntä ei ollut, mutta tähän tottui nopeasti.

Sony A9 & FE 100-400mm f/4.5-5.6 GM OSS | ISO 8000, 376mm, f/5.6 ja 1/1600s

Heti ensimmäisen kuvan jälkeen kiinnitin huomioon sähköiseen etsimeen. Etsin hieman vilkkui käytettäessä, mutta siihen tottui todella nopeasti. On hyvä asia, että näen suoraan, kuinka kuva valottuu.

Kokeilin kahta eri jatkuvan tarkennuksen moodia; Laajaa joustavaa pistettä ja joustavaa piste S. Käytin laajaa joustavaa pistettä jääkiekon kuvaamisessa ja tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Tarkennus nappasi hyvin kohteeseen ja pysyi siinä. Joustava piste S:ää käytin ennen peliä, kun kuvasin pelkkiä kasvoja.

Sony A9 & FE 100-400mm f/4.5-5.6 GM OSS | ISO 8000, 324 mm, f/5.6 ja 1/1250s

Huomasin jälkeenpäin, että testikameran näyttö oli asetettu liian kirkkaaksi, jonka takia päädyin hieman alivalottamaan kuvia.

Sony A9 & FE 100-400mm f/4.5-5.6 GM OSS | ISO 8000, 303mm, f/5.6 ja 1/1250s

Kuvasin vain yhden erän, joten aivan kaikkea en kerinnyt kokeilemaan. Kamerassa on potentiaalia vaikka mihin ja kaiken oppiminen vaatisi pidemmän ajan. Joka tapauksessa tästä jäi todella positiivinen fiilis ja se laittoi itsenikin miettimään, jos joskus vaihtaisi peilittömään kameraan.

Itseäni yllätti se, että Hannu ylipäätään sai mitään kuvattua sisätiloissa noinkin pimeällä testiobjektiivilla. f/5,6 ei ole todellakaan optimaalisin lähtökohta sisätilakuvaukseen.

Tästä ja vahingossa sattuneesta alivalotuksesta huolimatta kuvat toimisivat vielä hyvin tosi moneen käyttöön. Minut yllätti myös Hannun kommentit tarkennuksesta, koska pikaisella kotitestauksella kyseisen objektiivin tarkennus ei herättänyt suuria tunteita. Hyvä, että se osoittautui kuitenkin käytännössä asialliseksi.

Minusta tämä pikatesti antaa hyvää osviittaa siihen, että nopeammalla f/2.8 objektiivilla sisäurheilun kuvaaminen on kovastikin A9:n mukavuusalueella.

Villen kokemukset:

Kuvasin joulukuun alkupuolella häät joissa pääsin testaamaan Sonyn A9 runkoa. Kameran tuli minulle pari päivää ennen juhlapäivää ja sain kontrollit nopeasti säädettyä aiempia kameroitani vastaavaksi. A9:n valikkorakenne tuntui selkeämmältä kuin aiemmin testaamani A7R2:n vastaava.

Sony A9 & FE 24 – 70mm F2,8 GM | ISO 1000, 34 mm, f/2,8 ja 1/160s

Kameran kuvausergonomia on pääosin hyvä ja napit ovat sormilleni sopivilla paikoilla. Otekahva on makuuni hiukan liian pieni ja akkukahva on minulle pakollinen lisävaruste. Peilittömiä kameroita mainostetaan usein kevyempänä vaihtoehtona, mutta A9 kahvalla ja 24-70/2.8 GM normizoomilla varustettuna on käytännössä yhtä painava ja iso mitä vastaava keskiluokan peilikinari. Pidän siitä, että kameran rungossa on vähän kokoa. Tällöin kamerasta saa hyvän otteen ja sitä voi käsitellä myös hanskat kädessä.

Kuvasin Sonyllä noin 2000 kuvaa päivän aikana ja kamera tuntui erittäin hyvältä käytössä. Olin aluksi hiukan huolissani akun kapasiteetista, mutta selvisin päivästä kolmella akulla. Akut on speksattu antamaan noin 600 ruutua, mutta omassa käytössäni laakeja tuli lähemmäs 800 per akku. Kamera käynnistyy melko nopeasti (1-2 s), joten kytkin siitä virrat pois aina kun vaihdoin käyttämääni kameraa. Peilikameroihin nähden tämä vaatii kuitenkin hiukan totuttelua, sillä niistä ei tarvitse kytkeä virtaa pois käytännössä missään vaiheessa.

Sony A9 & FE 24 – 70mm F2,8 GM | ISO 1000, 34 mm, f/2,8 ja 1/160s

Suurin omaa työtäni helpottanut toiminto oli erittäin vakuuttavasti toiminut kasvotunnistus ja seuraustarkennus. Kamera näyttää etsimessä kaikki kasvot joita pystytään seuraamaan. Halutut kasvot kohdistetaan etsimen keskelle jonka jälkeen eye-AF toiminnon aktivoimalla kamera pitää tarkennuksen lukittuna kyseisiin kasvoihin niin kauan, kunnes napin päästää irti pohjasta tai henkilö kääntää päätään liikaa. Kasvotarkennus toimi hyvin myös erittäin hämärissä olosuhteissa (oikea valotus iso3200, 1/100, f/1.4). Illan hämärtyessä f/2.8 normizoomin tarkennuksella oli selvästi enemmän ongelmia osumisen ja seurannan kanssa, mutta 35/1.4 objektiivilla tarkennus pysyi erittäin toimivana.

Sony A9 & Zeiss Distagon T* FE 35 mm F1,4 ZA | ISO 3200, f/1,4 ja 1/125s

Toinen työskentelyä helpottava ominaisuus on elektroninen etsin, josta valotuksen näkee heti. Etsin oli oletusasetuksilla säädetty aika kirkkaaksi, mikä johti siihen, että kuvien valotusta piti nostaa jälkikäteen noin aukon verran. Sain myöhemmin säädettyä etsimen ylivalotuksesta varoittavan zebra-kuvioinnin paremmin kohdilleen. Tällöin valotuksen sai säädettyä optimaaliseksi erittäin nopeasti. Valitsin aukon ja kulloinkin tarvittavan suljinajan M-asetuksella ja jätin iso-herkkyyden säädön kameralle.

Sony A9 & Carl Zeiss Sonnar T* FE 55 mm F1,8 ZA | ISO 3200, f/2 ja 1/200s

Kameran hehkutetuin ominaisuus on sen sähköinen suljin, joka mahdollistaa kuvien ottamisen ilman etsimen pimentymistä jopa 20 ruutua sekunnissa. Koko kuva luetaan kennolta niin nopeasti, että minkäänlaisia rolling shutter tai banding -ilmiöitä ei pitäisi esiintyä. En kuitenkaan kerinnyt testaamaan tätä ennen häitä, joten kuvasin koko juhlan turvallisesti mekaanista suljinta käyttäen. En huomannut kuvissa mitään mekaanisen sulkimen aiheuttamia tärinöitä, eikä sen ääni ollut häiritsevä.

Kameran tuottama kuvanlaatu on korkeilla herkkyyksillä käytännössä sama kuin Nikonin D750 -rungolla. Olin lukenut etukäteen, että A9:n kennon lukuelektroniikka heikentää kuvanlaatua eikä valotusta voi nostaa niin hyvin jälkikäsittelyssä. Omassa käytössäni raakatiedostot kestivät hyvin valotuksen nostoa 1-3 aukkoa eikä eroa käyttämääni peilikameraan tässä suhteessa juuri ole. Olin kuitenkin hiukan pettynyt kameran hämäräsuorituskykyyn, sillä odotin tämän hintaluokan kameralta ainakin aukon parempaa suorituskykyä kohinoiden osalta.

Kokonaisuutena olen kameraan erittäin tyytyväinen. Kamera ei tuottanut parempaa kuvaa kuin omat kamerani, mutta sillä työskentely oli selkeästi helpompaa.

Tässä huomasin, että Villelle kävi sama vahinko näytön kanssa kuin Hannulle. Se oli säädetty oletuksena niin kirkkaalle, että kuvia alivalottaa vahingossa. Tämä kannattaa siis huomioida samalla, kun laittaa kameraa muutenkin käyttökuntoon.

Allekirjoitan myös Villen arviot kuvanlaadusta. Kohinan määrä ja valotuksen nostovara eivät ole ainakaan paremmat, kuin myös esim. myös Sonyn kennoa käyttävässä D750:ssä. Tuo vanhempikin Sonyn kenno on kuitenkin kuvanlaadullisesti loistava ja luku- ja tarkennusnopeuteen tulleet muutokset ovat huomattavia.

Sony A9 ISO 1600 + 3 ev Lightroomissa

Toisin kuin esim. D750 ja muut samaa kennoa käyttävät, A9 ei ole ISO-invariantti. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvanlaadun kannalta on merkitystä, että valottaako kuvan alun alkaen oikealla ISO:lla vai nostaako sitä jälkikäteen käsittelyssä. Sonyllä näillä tavoilla ei perinteisesti ole ollut suurta eroa, mutta A9:llä kannattaa valottaa suoraan oikein. Tässä suhteessa A9 toimii samankaltaisesti, kuin Canonin ja Nikonin kilpailevat mallit. Aiheesta löytyy labratestikuvia esimerkiksi Dpreviewin sivuilta.

Sony A9 & FE 24 – 70mm F2,8 GM | ISO 3200 + 1 ev, 50 mm, f/2,8 ja 1/160s

Rolling shutter ei ole mielestäni ongelma A9:ssä. Sen saa kyllä esille panoroimalla todella nopeasti nopeilla suljinajoilla. En kuitenkaan näe, että tästä tulisi ongelmaa kovinkaan monessa käytännön kuvaustilanteessa.

Videopuolta en kerennyt testaamaa niin kattavasti, että osaisin sanoa siitä paljoa speksilistaa enempää. Siitä on kuitenkin runsaasti arvoita lontoon kielellä, kuten vaikka dpreview -sivustolla.

Rolling shutter nopeassa panoroinnissa, 1/1600s

Loppusanat

Sony on päässyt hyvin eroon aikaisempia malleja vaivanneista lastentaudeista. Kun soppaan on vielä lisätty joystickiä, lisämuistikorttipaikkaa ja otettu vielä enemmän irti peilittömän tekniikan mukavuuksista, on käsissä armottoman houkutteleva paketti.

A9 on suunnattu kilpailemaan Canonin ja Nikonin lippulaivoja vastaan ja se näkyy myös n. 5300 € hintapyynnössä. Toivottavasti Sonyltä tulee myös vähän hillitympi malli samalla käytettävyydellä, mutta kevyemmällä hinnalla.

Kaiken kaikkiaan Sonyllä on nyt käsissään jonkinlainen virstanpylväs, joka muuttaa kamerakaupan pelikenttää. Se on tunkeutunut onnistuneesti alueelle, jossa peilittömät kamerat eivät ole voineet aikaisemmin kilpailla. Tulevaisuus näyttää, että jääkö juuri A9 historiaan yhtenä oleellisena naulana peilikameroiden arkkuun.

Kiitokset vielä Hannu Rainamolle urheilukuvauskokeilusta.

Kategoriat Laitearviot

Kirjoittaja:

Jussi on keskisuomalainen henkilö- ja hääkuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hänellä on vuosien kokemus kamera-alan toimittajana Sulantoblog sivustolta. Lisäksi hän on vieraillut kouluttajana mm. JAO:n valokuvauksen tutkintolinjoilla ja pitänyt useampia omia työpajoja.

0 kommenttia “Sony A9

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *