Reissussa yhden primen taktiikalla

Olen reissannut nyt puolisen vuotta reppu selässä ja kuvannut siinä samalla. Tällä kertaa pienemmällä kamerakalustolla kuin koskaan aikaisemmin ja puhelinkamera on näytellyt isompaa osaa kuin koskaan aikaisemmin.

Ylämäki-alamäki, Queenstown, Uusi Seelanti 2018.

Kalusto

Lähdin matkaan yhden kameran ja yhden objektiivin taktiikalla ihan pelkästään siksikin, että seitsemän kilon reppuun piti mahduttaa kameroiden lisäksi kaikki muutkin matkatavarat, mutta en muutenkaan halunnut enempää kuvauskalustoa mukaan. Olen pitkään haaveillut, että voisin kuvata vain yhdellä kiinteällä objektiivilla kaikki kuvani ja reissussa se on helppo toteuttaa, kun saan itse päättää mitä kuvaan. Tilaustöissä yhden polttovälin käyttäminen on liian iso tai jopa mahdoton haaste. Matkakamera on Sony A7RII ja objektiivi Zeiss Loxia 2/35, jotka yhdessä ovat hieno yhdistelmä, mutta seuraava reissukamera pitää olla pienempi ja kevyempi.

Koska reissusta tulee pitkä, niin ajattelin samalla toteuttaa yksi kamera, yksi objektiivi ja yksi vuosi -projektin. En silti pidä tätä varsinaisena kuvausprojektina, koska mielestäni sellaista ei voi tehdä niin, että kamerakalusto on ainoa määräävä tekijä. Kamerakalustolla voi tehdä yhteneväistä ilmettä kuviin, mutta mielestäni kuvausprojektissa pitää olla myös joku sisältöä määrittävä tekijä tai teema. Minulla sellaista ei varsinaisesti ole, mutta seuraan joitakin teemoja, joita olen aikaisemmillakin reissuilla kuvannut.

Sarjasta Tourist Rituals, Boranup Forest, Australia 2018.

Puhelinkamera on tietenkin mukana, mutta sitä en laske kameraksi siinä mielessä, että sen käyttäminen olisi yksi kamera, yksi objektiivi ja yksi vuosi -projektia vastaan. Tosin, olen välillä kuvannut paljonkin puhelinkameralla ja se voisi myös aivan hyvin toimia ainoana kamerana. Toisaalta on tosi vaikea olla kuvaamatta yhtään mitään puhelinkameralla, koska siinä merkittäviä etuja normikameraan, kuten esim. kuvien jakaminen ja paikkatieto, joka matkoilla on tosi hyödyllinen. Otan monesti puhelinkameralla saman kuvan kuin oikealla kameralla ihan vaan paikkatiedon tallentamiseksi.

Kuvaaminen

En matkusta yksin ja siksi en myöskään halua keskittyä pelkästään kuvaamiseen kaiken aikaa. Kuten jo mainitsin, minulla ei myöskään ole kuvausprojektia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska pelkäsin, että koko matkan luonne kääntyisi, jos kuvausprojekti olisi hallitsevassa asemassa.

Sinisen sävyjä, Rockingham, Australia 2018.

Olen aikaisemmilla matkoillani kuvannut samoja teemoja kuin tälläkin matkalla ja toivon, että voin rakentaa niistä kokonaisuuksia jossain vaiheessa. En muutenkaan, varsinkaan nykyisen kuvatulvan keskellä usko oikein yhden kuvan voimaan, koska yhdellä kuvalla on lopulta aika vaikea kertoa kovin paljon. Hyvin tehdyt kuvasarjat ja -kokonaisuudet ovat paljon nautinnollisempaa katsottavaa kuin yksittäiset kuvat, mutta myös kertaluokkaa vaikeampia tehdä ja siksi niitä on niin vähän. Hienoja yksittäisiä kuviahan on joka paikka väärällään, mutta niistä on tullut yhä enemmän kertakäyttötavaraa.

Sarjasta Tourist Rituals, Arrow Town, Uusi Seelanti 2018.

Olisi ehkä joskus kiva toteuttaa ihan pelkkä kuvausmatka, joka olisi suunniteltu etukäteen kuvausaiheen mukaan, mutta reissuna se olisi kokonaan toisenlainen. Luulen myös, että ainakin omalla kohdallani, monen kuukauden yhtämittainen kuvausmatka tai -projekti olisi uuvuttava. Välillä pitäisi lomailla tai jopa palata kotimaahan, koska tälläkin matkalla välillä tekee mieli unohtaa kamera hetkeksi. Kuvaamisen unohtaminen sen sijaan ei helpolla käy, koska tahtomattakin etsin valoja ja sommitelmia kaiken aikaa ja saattaa harmittaa, jos kamera ei ole mukana. Välillä tulee hyvä mieli siitäkin, että osaan nähdä kuvan, vaikka en voi sitä tallentaakaan.

Käytännössä havaittua

Yhden objektiivin taktiikka ei ole ollut haastavaa missään määrin, vaan enemmänkin vapauttavaa. Kuvaaminen näin yksinkertaisilla välineillä on ollut juuri niin hauskaa kuin kuvittelinkin, eikä koskaan tarvitse miettiä juuri muuta kuin, että mitähän kuvaisi. En ole kertaakaan ajatellut, että olisipa mukana lisäksi sejase objektiivi tai muu lisälaite. Jalustaa olen pari kertaa ihan vähän kaivannut, mutta vain vähän. Olen itse asiassa ajatellut kalustoa tosi vähän, mikä on hieno asia. Oikeastaan kuvausvälineet ovat nousseet mieleen vain silloin, kun niiden kanssa on ollut ongelmia.

Sarjasta Yellow Car, Perth, Australia 2018.

Olen ostanut Sonyn uutena ja käyttänyt sitä jo melkein kaksi ja puoli vuotta. Se on toiminut hienosti ja ollut mukana matkoillakin, mutta tällä reissulla kamera on muutaman kerran mennyt vikatilaan, johon akun irrottaminen on onneksi auttanut. Ongelmat ajoittuivat melko hyvin sille ajalle, kun olin tropiikissa, jossa ilma on erittäin lämmintä ja kosteaa. En oikein itsekään halua uskoa, että tropiikin sää olisi syypää kameran ongelmiin, mutta alkaa näyttää siltä. En kuitenkaan halua vielä vetää liikoja johtopäätöksiä ja kokonaisuutena Sony on pelannut hyvin.

Sarjasta Tourist Rituals, Fantail Falls, Uusi Seelanti 2018.

Kennon jouduin puhdistuttamaan kerran, koska ylimääräistä rojua näkyi kuvissa aivan liikaa. Tämä ei tietenkään ole kameran vika, mutta ihmettelen mistä ja miten pöly kennon pinnalle tulee, kun en irrota objektiivia koskaan. Huoltoliikkeen valinta Aucklandissa Uudessa Seelannissa askarrutti hieman, koska aina ja missä vaan on huonon palvelun mahdollisuus siinä kuin hyvänkin. Matkalla vieraassa maassa huonoa palvelua en ainakaan halua kokea. Valinta osui tunnepohjalta hyvin ja sain superpalvelua nopealla aikataululla. Huolto ei lopulta edes laskuttanut mitään, koska eivät itse olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Kennolla on kuulemma jotain öljymäistä, joka ei irtoa normaaleilla menetelmillä, mutta en huomannut mitään vaikka kuinka yritin testikuvissa saada likaa näkymään. No, säästyi n. € 60, mikä sopii matkabudjettiin vaivatta.

Kaverit kävelyllä, Prevelly, Australia 2018.

Matkan päällä katson kaikki kuvat ainoastaan näytöltä toisin kuin kotisuomessa, jossa tulostan paljon, ja julkaisen kuvia ainoastaan somessa, omalla saitillani ja matkablogissamme. Olen huomannut, että puhelinkamera oikein käytettynä toimii tällaisessa todella hyvin. Kuvanlaatu riittää mennen tullen niin valo- kuin videokuvauksessakin. Kuvien jakaminen on vaivatonta eikä kamera ei vie ylimääräistä tilaa.

Olen moneen kertaan miettinyt miksi tällaiseen käyttöön pitäisi olla erillinen kamera, enkä keksi montaakaan syytä. Jos erillinen kamera kuitenkin on, niin sen pitää olla sellainen, jolla voi tarvittaessa tehdä täysin erilaista jälkeä kuin puhelinkameralla, jotta ero näkyy myös pienessä kuvakoossa. Sony A7RII on siinä mielessä ollut hyvä valinta, se on tavallaan toinen ääripää puhelinkameraan verrattuna. Iso kenno, mieletön säätövara raakakuvissa ja syväterävyyttä voi säätää jouhevasti jopa käyttämälläni 35 mm objektiivilla. Lyhyt terävyysaluehan on oikeastaan ainoa asia joka erottaa puhelinkameran isompikennoisista, kun kuvia katsellaan suhteellisen pienenä. Yleensä tosin haluan paljon syväterävyyttä, mutta en aina. Vaihto-objektiivit ovat asia erikseen, mutta niitä en tarvitse. Kuvausergonomia on oikealla kameralla tietty parempi kuin puhelimella, mutta olen aika hyvin päässyt siitä yli, eikä puhelinkameran käyttö tunnu hankalalta.

Kuvien katselu ja valinta on vaikeaa reissun päällä lukuunottamatta yksittäsiä otoksia somessa jakamista varten. Kokonaisuuksien rakentaminen vaatii keskittymistä ja aikaa, mitä varten pitäisi pysähtyä ja rauhoittua jossain tutussa miljöössä, joka ei houkuta kuvaamaan koko ajan. Katsotaan miten käy, pitääkö palata Suomeen valitsemaan kuvia.

Kategoriat Kuvaamassa Mielipide

Kirjoittaja:

Matti Sulanto on helsinkiläinen pitkän linjan valokuvaaja, joka keskittyy töissä yritysmaailman kuvatarpeisiin ja vapaa-ajalla dokumentaariseen kuvaukseen. Matin kuvia on julkaistu lukuisissa suomalaisissa lehdissä ja yritysjulkaisuissa.

2 kommenttia “Reissussa yhden primen taktiikalla

  1. Harri Seeskari

    Miten hoidat siellä reissun päällä varmuuskopioinnin?

  2. Matti Sulanto

    Lightroom CC lähettää pilveen puhelinkuvat ja Dropboxiin menee osittainen varmistus kuvista, joiden lisäksi on ulkoinen kovalevy Apple TimeMachine -varmistusta varten. Pilven käyttö on välillä hankalaa, kun yhteydet ovat huonot, mikä on erittäin tosi esim. Uudessa Seelannissa ja Australiassa. Kumpikin maa meni käytännössä ilman pilveä, koska päivän aineiston varmistus olisi kestäny viikon. Noin karrikoidusti sanottuna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *