Panasonic S1R kokemuksia

Uusien kamerajärjestelmien lanseeraukset ovat aina suuria tapahtumia kameramarkkinoilla. Panasonicin, Leican ja Sigman L-mount -liitto oli laajuutensa vuoksi tavallistakin suurempi uutinen. Tällä hetkellä kinokoon peilittömissä järjestelmissä on tarjolla jakamattomia markkinaosuuksia, joita useampi valmistaja himoitsee.

Panasonic S1R

Tällä mennessä yksikään valmistaja ei mielestäni tarjoa täydellistä all-in-one -ratkaisua peilittömänä. Sony on tekniikassa ehkä pisimmällä, mutta sen uusimpiakin runkoja vaivaa sääsuojauksen puute. Canonilta ja Nikonilta puuttuu toinen korttipaikka ja niiden natiivien objektiivien vähäinen määrä haastaa käyttäjiä. Lisäksi Canonin yhdessäkään rungossa ei ole vielä runkovakaajaa. Leican peilitön kinojärjestelmä maksaa taas maltaita ja muut vaihtoehdot ovatkin sitten varustettu pienemmällä tai huomattavasti pienemmällä kennolla.

Näin ollen kuvauskansan innostus Panasonicia kohtaan oli suurta, koska sen ominaisuuslistasta löytyi kaikki “tarvittava”, kuten kaksi korttipaikkaa, sääsuojaus ja potentiaalisesti suuri objektiivivalikoima. Myös rungon suurta kokoa kiiteltiin, koska varsinkin Sony on saanut pienuudestaan kehujen lisäksi myös jonkin verran kritiikkiä.

Panasonic julkaisi kamerasta kaksi versiota S1:n ja S1R:n. Kokeilussa minulla oli R-versio, jonka suurin ero on 47,3 mpix kuvakenno. Perus S1-mallissa on 24mpix, mutta hieman laajemman video-ominaisuudet. Tarkat tekniset tiedot löytyvät Panasonicin sivuilta.

Panasonic S1R
Näyttö kääntyy ”fujimaisesti” myös sivulle.

Käsituntumat

Ulkoisesti S1R on ehkä jopa vähän retron näköinen. Ei mittaetsinajan retron, mutta vanhojen manuaalitarkenteisten peilikameroiden muotoilussa oli jotain samaa. Se on kulmikas ja kaikin puolin työkalun näköinen laite. Ensimmäinen fiilis kaikilla kameraa kokeilleilla oli, että “onpas tämä painava” ja niinhän se onkin. Runko näyttää kevyemmältä mitä se oikeasti on, koska siinä ei ole peilikammion tyhjää tilaa ja akkukin on aika massiivinen. Siis sen lisäksi, että rakenteissa ei ole säästelty metallia.

Laite tuntuu muutenkin kaikin puolin jämäkältä. Akun ja muistikorttien luukut ovat myös vankan oloiset ja muidenkin porttien edessä on tiiviin tuntuiset kumiläpät. Rullia kameraan on sijoitettu avokätisesti peräti kolme, joiden lisäksi hallintavipstaakkeleista löytyy joystickia, monenlaisia vipuja, kosketusnäyttö sekä törkeä määrä painikkeita, joista pari on sijoitettu etusormien ulottuville.

Panasonic S1R testikuva auringonlaskussa
Matalilla herkkyyksillä piisaa dynamiikkaa.

Kameran painikkeet ovat hyvin konfiguroitavissa ja se on tehty helpoksi. Käyttäjän vain tarvitsee pitää pohjassa hetki haluamaansa painiketta, jonka jälkeen kamera läväyttää ruudulle valikon, josta haluttu toiminto voidaan valita. Kamerassa on myös lukitusvipu, jota kääntämällä kamera lukitsee kaikki kuvausasetukset. Tämä on näppärä tietty varmistamaan, etteivät asetukset muutu esim. jos kameran antaa kuvattavalle kuvien selausta varten.

Kaiken tämän lisäksi oleellisimmat painikkeet ovat valaistavia, joka varmasti helpottaa esim. tähtikuvaajia tai muita pimeässä häärääviä heppuja.

Kameran päällä on peilimaailman pro-rungoista tutuksi tullut lcd-näyttö. Kyseisen näytön tarpeellisuus on tänä päivänä hieman kyseenalainen asia, mutta se kyllä näyttää virrat sammutettunakin kätevästi akun tason sekä muistikortin vapaan tilan. Tämä on kätevää, koska varsinkin useamman kameran omistajat näkevät nopealla vilkaisulla laukkuun, että missä mennään näiden asioiden suhteen.

Panasonic S1R testikuva studiossa, lähikuva huulista.
Korkeat herkkyydet ovat melko kohinattomia. Tässä ISO 1600.

Tekniikka

S1R:n etsin on hyvin mahdollisesti tällä hetkelle parasta mitä rahalla saa. Se on suuri, sen suurennossuhdetta voi muutella ja sen tarkkuudesta huolehtii 5,75 miljoonan kuvapisteen OLED-paneeli. Myös päivitystahtia voi vaihdella 120 ruutua/s ja 60 ruutua/s välillä. Nyt ei puhuta enää siitä, että onko evf peilietsintä parempi, vaan siitä, kuinka suuri paremmuusero on.

Kameran näyttö on myös tarkkuudeltaan ja kirkkaudeltaan tätä päivää. Olen iloinen, että se on nopeasti ylös- ja alaspäin kääntyvää mallia. Tämän lisäksi näyttö kääntyy ”fujimaisesti” pystykuvausasentoon, josta on aina silloin tällöin hyötyä.

Etsimen ja näytön toiminnan saa kätevästi pikanäppäinten taakse. Etsin osaa joko näkyä aina kirkkaana kuten studiokuvauksessa tai se voi simuloida tulevaa valotusta ja jopa käytössä olevaa valotusaikaa. Tästä voi olla hyötyä esim. maisemakuvissa tai mahdollisen toivotun tai ei-toivotun liike-epäterävyyden arvioinnissa ennen kuvan ottoa.

Panasonic S1R testikuva auringonlaskussa
Sähköisellä etsimellä on helppo valottaa tarkasti.

Tallennettujen kuvien katselussa on yksi harvoja S1R:n ärsyttäviä ominaisuuksia. Mikäli käyttäjä ei ole valinnut RAW:n rinnalle tallennettavaksi myös jpg:tä, niin esikatselukuvan tarkkuus ei ole toivotunlainen. Eli esim. terävyyttä on vaikea arvioida, koska kuva menee suurennettaessa muhjuksi. Ongelma korjautuu valitsemalla tallennusmuodoksi raw + jpg, mutta se tuntuu typerältä, kun muut kamerat eivät moista yleisesti vaadi.

Panasonicin akkukesto on tyypillistä paremman pään peilittömän luokkaa, mutta ei aivan parasta. Suuresta akusta huolimatta yhdellä akullisella kuvaa ainakin n. 700-1000 laukausta CIPA-lukeman ollessa huomattavasti alhaisempi, eli 380 ruutua. Mukana tulee akkulaturi toisin kuin esimerkiksi joissain Sonyn malleissa, mutta se on hassusti kahdesta johdosta, muuntajasta ja itse laturiosasta koostuva viritys. Eli toisin sanoen se koostuu neljästä eri potentiaalisesti hukkuvasta osasta.

Panasonic S1R testikuva auringonlaskussa, potretti.
Pansun rawit säätyvät yhtä mukavasti kuin kilpailijoidenkin.

Panasonicin kuvanvakain on aistivaraisesti paras kinokoon kamerassa kokeilemani. Laajakulmaobjektiivia käyttäen sillä pystyy tekemään käsivaralta sekunnin valotuksia. Käytännössä kuitenkin suurin hyöty on pienien tärähdysten aiheuttamien epäterävyyksien poistaminen hieman pidemmillä suljinajoilla. Vakaajan ansiosta kameran kaikki pikselit saadaan hyötykäyttöön useammissa kuvaustilanteissa.

Tarkennus

Tarkennus on ollut ehkä eniten kehittyvä nykykameroiden osa-alue, tietenkin etsintekniikan jälkeen. Näin ollen Panasonicin tarkennus asettuu suurennuslasin alle ja verrokit ovat todella kovia. Kamera on kuitenkin muutakin kuin sen tarkennus. Näin ollen ostajan kannattaa tarkasti, että kuvaako hän oikeasti skenaarioita, joissa Panasonicin heikkoudet voivat tulla esille.

Panasonicin tarkennus on paras käyttämäni kontrastipohjainen toteutus. Se on nopea ja lopputulos on lähes aina virheetön. Panasonic ei kuitenkaan osaa ennakoida kohteen etäisyyden muutoksia samalla tavalla kuin vaihetarkennus. Näin ollen se ei ole paras mahdollinen tilanteisiin, jossa tarkennusetäisyys vaihtelee todella nopeasti. Kamera ei kuitenkaan juurikaan pumppaa tarkennusta edes takaisin mikäli kohde pysyy paikallaan, jota jotkut vanhemmat kontrastipohjaisesti tarkentavat kamerat tekevät.

Kuvanlaatu

Teknisesti Panasonicin kuva on vähintään muun kinokoon kilpailun tasolla, ellei jopa hieman edellä. Dynamiikkaa ja resoluutiota riittää kilpailemaan huomattavasti kalliimpien keskiformaatin kameroiden kanssa. Matalammat isot ovat täysin kohinavapaita ja korkeimmilla herkkyyksillä kohina on hyvin hallinnassa, etenkin kun kuva pienennetään lopulliseen käyttökokoon. Tieteellisempiä mittauksia kaipaaville DXOmark on testannut ja sijoittanut S1R:n samalle viivalle Nikon D850 ja Sony A7R III:n kanssa.

Panasonic näyttäisi myös olevan vapaa Sonyn vaihetarkennusta käyttävien kennojen poikittaisista juovista, jotka ilmenevät vastavaloon kuvattaessa. Panasonicissa ei ole lainkaan vaihetarkennuspikseleitä, joten kyseistä ongelmaakaan ei voi esiintyä. Ville huomasi myös, että Panasonic osaa automaattisesti rajoittaa suljinaikaa siten, että sähköisen etuverhon käyttö ei pääse vaikuttamaan kuvan epäterävän alueen piirtoon. Valovuodon Ville on kirjoittanut aiheesta myös erillisen artikkelin.

Panasonic S1R testikuva studiossa, korkea herkkyys.
ISO 12 800

Loppusanat

Kaiken kaikkiaan S1R on todella miellyttävä ja valmiin oloinen tuote. Vaikka kyseessä on ensimmäisen generaation laite, siinä on yllättävän vähän lastentauteja tai ominaisuuksia joiden pitäisi olla toisin. Toisaalta Panasonicilla on ollut aikaa seurata esimerkiksi Sonyn harha-askeleita ensimmäisten A7 -kameroiden kanssa.

Panasonic S1R testikuva, henkilökuva auringonlaskussa.
Lumixin selkeä käyttöliittymä mahdollistaa keskittymisen kuvan sisältöön.

Uusia Lumixeja tullaan aivan varmasti vertaamaan Sonyn A7 III ja A7R III -malleihin. Ostopäätös olisi itselleni todella vaikea, etenkin loppuvuodesta, kun Panasonicille alkaa saamaan Sigman optiikoita. Sonyn tarkennus on tällä hetkellä markkinoiden paras ja sen akkukesto on hieman parempi. Sonyn rungot ovat pienempiä, mutta toisaalta Panasonic tasapainottaa paremmin suuria optiikoita ja saattaa sopia paremmin suurempiin kouriin.

Panasonicin ehdoton valtti tällä hetkellä on etsin, joka on parempi kuin A7R III:ssä ja reilusti parempi kuin A7 III:ssä. Myös kuvanvakain vaikuttaa hieman Sonyn toteutusta kyvykkäämmältä.

Näin pienillä eroilla ostajan kannattaa miettiä tarkasti kuvattavia kohteita siten, että minkä kameran vahvuudet tukevat parhaiten juuri omaa tekemistä. Myös ergonomiaa kannattaa käydä testailemassa omin käpälin. Henkilökohtaisesti melkein toivon Panasonicille ja L-mountille hyvää menestystä, sillä niin hyvän kokemuksen tämä ensimmäinen Lumix-runko jätti.

Kiitokset malleille järjestyksessä ylhäältä alas: Sanni, Rosa ja Laura.

Kategoriat Laitearviot

Kirjoittaja:

Jussi on keskisuomalainen henkilö- ja hääkuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hänellä on vuosien kokemus kamera-alan bloggaajana. Lisäksi hän on vieraillut kouluttajana mm. JAO:n valokuvauksen tutkintolinjoilla ja pitänyt useampia omia työpajoja.

0 kommenttia “Panasonic S1R kokemuksia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *