Auringon nousu Angkor Watissa Kambodzassa. Kuva: Anssi Lepikko.

On aika jättää peilikamerat historiaan

Olen huomannut itsessäni piirteen, että saatan välillä vastustaa uusia asioita vain siksi, että ne ovat minulle vieraita. Mutta eihän se ole totta, että uusi on automaattisesti huonompaa – en ole vain antanut mahdollisuutta avoimin mielin. Omassa elämässäni peilittömät kamerat kävivät läpi edellä mainitun mielen vuoristoradan.

”Mä oon Coco. C:llä.”

Valokuvaaja Anssi Lepikko riisipellossa Vietnamissa.
Hoi An, Vietnam.

NYT kuukauden ajan olen dokumentoinut matkaa läpi Kaakkois-Aasian välineenäni Sony a6500 peilitön järjestelmäkamera. Aikaisempien reissujen painolasti keskittyi Canon 5D Mark III peililliseen järjestelmäkameraan, mutta objektiivin kanssa yhteismassan kivuttua yli kilon, tuli minulla viimein mitta täyteen. Päätin vaihtaa kevyeen peilittömään, mikä osaltaan hoitaisi monet asiat paperilla Canonin kameraa paremmin. Toki en vertaile näitä kahta kuvanlaadullisten etevyyksien puitteissa, vaan öögailun kohtana enemmänkin käyttölogiikka.

Kokovertailussa Sony a6500 ja Canon 5D Mark III.
Sony a6500 on 1/2 Canonin koosta.

Ei välttämättä parempia kuvia, mutta mukavuusteknologiaa

Älkää käsittäkö väärin, Canon 5D Mark III ja muut peilikamerat ovat edelleen kelpo laitteita, mutta uuden teknologian luomat mahdollisuudet tekevät kuvaamisesta mukavempaa. Seuraavaksi käyn läpi omia havaintojani tukeakseni tätä väittämääni.

Mallikuvausta vuoren huipulla, jossa pönötti yksinäinen puu. Kuva: Anssi Lepikko.
Samosir, Indonesia.

Tärkeimpänä pidän elektronista etsintä eli EVF:ää, joka näyttää kuvan reaaliaikaisena kuten kameran kenno sen näkee. Tämä mahdollistaa lopputuloksen simuloimisen heti suoraan, eikä napin painalluksessa kehittyvää kuvaa tarvitse arvioida valotusmittarin ja eri mittaustapojen nopanheitosta. Valotuksen avuksi useissa malleissa on mahdollista ottaa käyttöön histogrammi ja seeprakuviot, jotka auttavat valotuksen osumista kohdilleen .On myös mukavaa, että näkee syväterävyyden kuvattessa. EVF on kirkas hämärässäkin olosuhteissa ja se helpottaa rajaamista, kun näkee kohteen selkeästi. Nämä kaikki seikat huomioiden on helppoa kuvata, koska voi olla varmana siitä, mitä muistikortille tallentuu.

Vanha lyhtymyyjä polttaa tupakkaa Vietnamin Hoi Anissa. Kuva: Anssi Lepikko.
Elämää kokenut lyhtymyyjä polttaa spaddua joen rannalla. Hoi An, Vietnam

Valovuodon toimittaja Matti Sulanto vieraili Sigman tehtaalla Japanissa, missä hän haastatteli toimitusjohtaja Kazuto Yamakia (podcast). Sensein oppien perusteella voi laukoa seuraavan totuuden: Peilittömän kameran kuvakenno toimii myös tarkennuselementtinä, minkä ansiosta rakenteellisia tarkennusvirheitä ei tule. Toisin kuin peilikameroissa, jossa tarkennussensori on erikseen. Tarkennustavasta ja -mekaniikasta johtuen peilittömän kameran tarkennus on vaikea rakentaa yhtä nopeaksi kuin peilikameran, mutta nykyään nopeusero on kutistunut jo käytännössä lähes merkityksettömälle tasolle. Sitä paitsi, nopeudesta ei ole iloa, jos tarkkuus puuttuu.

Batak-kansan perinteinen mökki Samosir-saarella. Kuva: Anssi Lepikko.
Alkuperäiskansan mökki. Samosir, Indonesia.

Tarkennuksen avuksi on mahdollista rakentaa tekoälyä, joka tarkentaa automaattisesti kasvoihin helpottaen näin esim. muotokuvausta, kun kamera löytää mallin kasvot automaattisesti.

Paikallinen rokkitahti Panji hyppää ilmaan vuoren huipulla.
Paikallinen rokkitähti Panji. Sumatra, Indonesia.

Sähköinen suljin. Sony a9:llä voi kuvata käyttäen nopeata sähköistä suljinta, jolloin kuvaaminen on täysin äänetöntä eikä etsin tummene hetkellisesti kuvan oton aikana.

Olen oppinut rakastamaan näytöltä eli takatelkkarista kuvaamista. Kameran suorituskyky ei takkua, niin kuin peilikameroissa on ollut aikaisemmin tapana; tarkennus on hidas, sahaa ja kuvanopeus on ollut alhainen. Mikään ei vedä vertoja sille vapauden tunteelle, kun ei tarvitse mulkoilla etsimen läpi, vaan voi ampua lonkalta löytäen parhaan kuvakulman.

Munkkialttari Angkorin kaupungin raunioissa. Kuva: Anssi Lepikko.
Munkkialttari. Angkor, Kambodza.

Koko. Peilin ollessa pois pelistä kameran ei tarvitse olla iso, vaan teknologian saa pakattua pienempään tilaan. Tosin oma kokemukseni on, että nykyiset peilittömät ovat hieman liian pieniä. Sony A9 pääsee jo lähelle optimaalisen kokoista runkoa.

Siem Reap, Kambodza.

Peilittömässä kamerassa on vähemmän mekaniikkaa, joten ne kestävät peilikameroita paremmin kolhuja, mikäli vertailussa käytetyt rungot on tehty yhtä hyvin. Näin sanottuna peilitön on parempi myös valmistajien näkökulmasta, sillä osia on vähemmän ja sitä kautta on mahdollista saada parempi kate – ja tämä merkkaa paljon pienenevillä markkinoilla.

Auringon lasku Angkor Watissa. Kuva: Anssi Lepikko.
Angkor Wat, Kambodza.

Vastarannan kiiskit

Peilittömät järjestelmät eivät vielä vakuuta kaikkia, sillä mielensäpahoittajien muminaa kantautuu vastarannalta. Ongelmana tuntuu olevan varsinkin Sonyn FE  -järjestelmän objektiivien koko, mikä tekee kameran ja objektiivin kombinaatiosta yhtä kookkaita kuin peilijärjestelmän vastaavista.

Peilitön ja peilikamera kokovertailussa objektiivin kanssa.
Canon 5D Mark IV + Canon EF 50mm f/1.8 vs. Sony A7r III + Sony FE 50mm f/1.8. Kuva: Camerasize.

Toki on realiteetti, että useat objektiivit liitettynä peilittömään kameraan yltävät fyysisessä kokonaispituudessa peilillisen verrokin mittaan. Yllä olevaa kuvaa tarkastellessa läpitunkevin ajatus on kuitenkin se, että peilitön kombinaatio on silti pienempi, vaikka pituus on suurinpiirtein sama.

Mieltäni jääkin askarruttamaan, johtuuko tilanne siitä, että peilittömälle järjestelmälle ei ole varta vasten suunniteltua objektiivia? Ja pieneneekö koko, jos objektiivi suunnitellaan järjestelmää varten? Onko lyhyempien objektiivien suunnittelu mahdollista samalla valovoimalla nakertamatta kuvanlaatua?

Myös peilittömien runkojen pieni koko harmittaa, sillä ainakin väitteen mukaan syy on pienemmissä akuissa:

”The next answer you will hear is that a FF mirrorless body is still lighter and the height or width might be a bit less. However, that’s partly because Sony put such a miniscule battery in their FF mirrorless bodies that you end up having to carry multiple batteries, which negate any size advantage. You could make DLSR batteries smaller too, and they would still have better battery life than a mirrorless.” – PetaPixel.

Peilittömien tekniikka käyttää enemmän virtaa, sillä kenno lukee jatkuvasti fotoneita kameran ollessa päällä. Kyse ei ole akuista, vaan tekniikan erilaisuudessa ja tietenkin uutuudessa. Akkukesto on kyllä peilivehkeitä heikompi, mutta se paranee uusien mallien iskiessä kauppojen hyllyille – se on sitä teknologian kehitystä.

Valituksen aiheita löytyy useita, mutta se valitus tuntuu olevan kipuilua muutoksen veitsenterällä. Voin vain kuvitella, miten hampaita on kiristelty automobiilien viedessä hevosvetoisilta kulkupeleiltä elintilaa.

Peilittömät ovat kameramaailman Tesla

On monta syytä, miksi peilittömät kamerat tulevat lähivuosina valloittamaan kameramarkkinat siirtäen samalla vanhat peilikamerat syrjään. Mutta ei syytä paniikkiin, sillä peilliset ovat edelleen pystyviä kameralaitteita, mutta kehittyvä teknologia ajaa vuosikymmeniä vanhan tekniikan ohi. Tällä hetkellä peilillisten kameroiden etuna on parempi akkukesto, todella laajat objektiivivalikoimat ja kestävät rungot – en välttämättä ottaisi pientä peilitöntäni eräretkelle viidakkoon (tuli oikeastaan tehtyä, mutta en suosittele).

Seuraavaksi on varmaan polttomoottorikäyttöisten autojen vuoro siirtyä sivuun?

Seuraa lisää seikkailua läpi aasian kuvien muodossa Instagramissa @lentopelko.

 

15 kommenttia “On aika jättää peilikamerat historiaan

  1. Harri Seeskari

    Mikä oli kokemuksesi siellä viidakossa?
    Akun kesto ja/vai yleinen toimivuus?
    Esim. Sony a7rII + objektiivit, joilla kuvaan, ovat sääsuojattuja, mutta akun kesto onkin sitten todella syvältä. 🙂

    • Akun kesto ei haitannut, sillä vara-akkuja oli mukana. Lähinnä soijan eritys jokaiselta ihon pinta-alayksiköltä, sormien napsautuksesta alkavat rankkasateet (sit sataakin oikeesti kunnolla) ja hiekka. Ei sattunut mitään, mutta varoa piti jonkin verran. mikä haittasi kokemusta.

      En tiedä sanoa varmaksi, mutta fiiliksenä oli et sääsuojatun peilittömän ja objektiivin kanssa tetsaaminen ois ollu huolettomampaa. 😀

  2. Peilikameramies

    Olipa heikko teksti. Juttusisältö ei oikein vastannut ison otsikon haasteeseen.

    En tarkoita etteivätkö peilittömän kameran edut kuvaustarpeesta riippuen olisi kiistattomia vaan, että olipa heikosti argumentoitu ja kirjoitettu juttusisältö. Nyt tsemppiä Valovuodon sisällöntuottamiseen. Esimerkiksi väliotsikon ”Vastarannan kiiskit” alta luulisi löytyvän väkeviä perusteluita pääotsikon väitteelle ”Aika jättää peilikamerat historiaan”. Vaan kappale alkaakin näin:

    ”Peilittömät järjestelmät eivät vielä vakuuta kaikkia, sillä mielensäpahoittajien muminaa kantautuu vastarannalta. Ongelmana tuntuu olevan varsinkin Sonyn FE -järjestelmän objektiivien koko, mikä tekee kameran ja objektiivin kombinaatiosta yhtä kookkaita kuin peilijärjestelmän vastaavista.”

    Edelleen peilillisiin kameroihin luottavien vakuuttaminen peilittömiin siirtymiseksi tuskin on kiinni mielensäpahoittamisesta vaan uuteen järjestelmään vaihtamisen vaatimista uhrauksista ja peilittömien omista heikkouksista (vaikka osa heikkouksista arvatenkin poistuu tai ainakin paranee kehityksen myötä, ovat ne tänään edelleen todellisia):

    – uuden kamerarunkomerkin ja kameramallin hallitseminen ammattimaisesti vaatii aikaa harjoitteluun – toimeksiantoa on ikävä tehdä ellei tunne työkalujaan
    – vaihtaminen peilillisistä kameroista peilittömiin tuo myös työnkulkuun muutoksia – akkuja on laitettava kameralaukkuun aiempaa useampia ja taskuissa enemmän mukana, useampia akkuja täytyy pitää ladattuina ja muistaa myös laittaa lataukseen ja vaihtaa akkuja laturissa
    – uusi järjestelmä, esimerkiksi Nikonista Sonyyn vaihtamiseksi, vaatii kokonaan uudet objektiivit, ja uusien objektiivien erityispiirteiden opiskelu vaatii jälleen aikaa, eikä valikoima ole yhtä laajaa eri hintatasoille

    Minä kuvaan Nikonin peilikameroilla. Ottaisin ilolla vastaan parhaimpien peilittömien parhaimpia hyötyjä, kuten äänettömän sulkimen, EVF:n kirkkaan kuvan pimeässäkin ja koko kuva-alan automaattitarkennuksen. Miksen sitten tartu tilaisuuteen, vaihda järjestelmää ja investoi uusiin työkaluihin? Minun pitäisi harjoitella uutta järjestelmää, uusi kamera ja uudet objektiivit, maksaa niistä oikeaa rahaa, ja menettäisin peilillisen parhaita puolia, kuten pitkät toiminta- ja valmiusajat (voin pitää kameran käytännössä päällä eli kuvausvalmiudessa koko tapahtumapäivän eikä se vie merkittävästi akun varausta), vähemmän akkuja laukussa ja taskuissa, jatkuvan automaattitarkennuksen ja kohteen seurauksen luotettavuuden.

    Olisivatko järjestelmän vaihtamisen hyödyt harjoitteluun kuluvan ajan ja vaivan arvoisia ja pärjäisinkö peilittömien nykyisten heikkouksien kanssa? Ehkä.

    Olisiko järjestelmän vaihtamiseen kuluva raha investoinnin väärti? Ehkä.

    Tämä artikkeli ei kuitenkaan mielestäni argumentoi väkevästi sen puolesta, että peilikamerani pitäisi jättää historiaan JO TÄNÄÄN. Samaan lopputuloksen tullaan itse asiassa artikkelin tekstissäkin: ”Peilikamerat ovat edelleen kelpo laitteita”.

    Niinpä. Peilittömät ovat erittäin hyvä vaihtoehto täysin tyhjästä kamerakalustoa rakentavalle valokuvaajalle. Peilittömät todella ovat kuin automaailman Tesla – hyvä vaihtoehto tulevaisuuden autoa harkitsevalle, kunhan vaan aikaa lataamiseen löytyy.

    Uutta artikkelia vaan tästä aiheesta, sillä jos asian laajuus on tarkoitus olla koko peilikameroiden tulevaisuutta tarkasteleva niin ei sitä tällaisella puolihuolimattomalla reissureportaasilla avata.

    • Kiitos palautteesta! On mukava huomata, että sisällöllemme asetetaan korkeat odotukset ja ikävä huomata, että ne eivät aina lunastu.

      Anssi saa itse kommentoida, että tarkoittiko hän, että peilikamerat pitää viedä serrilavalle NYT, vai mikä oli hänen ajatuksensa.

      Yleisellä tasolla kommentoin, että kaikki Valovuodon tekstit ovat enemmän tai vähemmän mielipidekirjoituksia ja siten niissä näkyy mahdollisen uutissisällön lisäksi myös kirjoittajansa mielipide. Joskus vähän provosoivastikin, kuten tässä kyseisessä jutussa.

      Järjestelmän vaihtamiseen liittyvät huomiosi pitävät paikkaansa. Toki eri käyttäjät painottavat eri asioita. Omassa duunissani esimerkiksi kahden eri merkkisen 50mm 1.8 objektiivin erot ovat toimeksiantojen kannalta aika yhdentekeviä. Oleellisinta tässä on varmaan se, että kokeeko kuvaaja saavansa käytetyn rahan verran helpotusta järjestelmän vaihdosta. Enempää keikkoja tuskin tulee, ellei uusi tekniikka mahdollista kokonaan uusia aluevaltauksia, kuten videon tai ilmakuvauksen.

      Tästä aiheesta varmasti riittää tarinaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun CaNikon julkaisee omat tuotteensa. Todennäköisintä omasta mielestäni on se, että markkinaosuudet muuttuvat ajan kanssa ja peilikamera jää yhä pienenevän käyttäjäkunnan kuriositeetiksi. Vähän kuten mittaetsin aikoinaan. Aikajanaa tälle muutokselle on vaikea määritellä. Kolme vuotta voi olla liian vähän ja 10 aivan liikaa.

      • Peilikameramies

        Kiitos Jussi vastauksesta. Juuri näin – mikä on peilittömään kameraan, kamerajärjestelmään tarvikkeineen ja uusiin objektiiveihin vaihtamisen investoinnista ja harjoitteluun kuluvasta ajasta saatava hyöty.

        Minusta monissa keskusteluissa uuteen kamerarunkoon vaihtamisen vaikutukset lopullisiin valokuviin ovat suhteettomia. Koko järjestelmän vaihtamisen vaikutukset ovat vastaavalla tavalla suhteettomiksi liioiteltuja – ja kun luen tällaisen räväkän otsikon mukaista löyhää mielipidekirjoitusta niin minusta tekstisisällöstä päällimmäisenä ajatuksena tästäkin jää mieleen suhteettomuus – sillä peilittömät toki ovat kehittymässä erittäin hyviksi työkaluiksi, mutta peilikamera ei ole vieläkään mitenkään historiaa.

        Sitä kuitenkin otsikko väittää – ja jos se ei juttusisällössä oikein lunastu niin mielestäni kyseessä on ns. click-bait -otsikko eli huomionkipeä otsikko. Älkää sortuko Valovuodossa halpamaisuuksiin.

        ”Vastarannan mumina” ei ole mielestäni väkevää argumentointia eikä oikein kiinnostava mielipidekään sille miksi peilikameran käyttäjät eivät jo ole vaihtaneet peilittömiin kameroihin.

    • Hei Peilikameramies!

      Kirjoitukseni pohjautuu subjektiivisiin kokemuksiin muutamasta peilittömästä kamerasta ja Canonin peilikamerakalustostani, ja tietenkin omaa uskooni tulevaisuudesta, jossa peilikamerat ovat enää vain pieni marginaali myynnissä olevista kameralaitteista.

      Päällimmäisenä ajatuksena vastineestasi mieleen jäi se, että argumentoit eniten järjestelmän vaihtamista vastaan. Oikeassa toki olet, että järjestelmän vaihtaminen saattaa vaatia maallisia ja henkisiä resursseja. Taas en omasta tekstistäni löytänyt kohtaa, jossa olisin kehottanut vaihtamaan järjestelmää tai hylkäämään peilikameralaitteet. Juttuni ydin on pähkinänkuoressa se, että peilittömien tekniikka auttaa kuvaamisessa ja tulevaisuudessa peilikamerat valtaavat kameramarkkinat. Tietenkin saadaksesi tällä hetkellä peilittömien kameroiden edut, tulee sinun vaihtaa järjestelmää johonkin toiseen, kun Nikon ei niitä vielä tarjoa.

      Vastarannan kiiskit -kappaleella oli tarkoitus ottaa kantaa muutosvastaisuuteen. On tavallista, että uudet asiat aiheuttavat vastustusta vierautensa vuoksi. Sen takia tartutaan epäkohtiin, joiden taakse on hyvä piiloutua, jotta omaa mielipidettä tarvitsisi muuttaa (tässä tapauksessa peilitönmyönteiseksi). Epäkohtien ei välttämättä täydy olla kovin merkittäviä tai todellisia. Ilmiötä kutsutaan psykologiassa nimellä kognitiivinen dissonanssi. Itse pidän muutoksesta ja uusista asioista, jonka takia myös reagoin herkästi muutosvastarintaan. Kappale on kirjoitettu terävällä kynällä.

      Toissa päivänä Nikon antoi haastattelun, jossa kertoivat julkaisevansa uuden peilittömän täysikennoisen kamerajärjestelmän vuoden 2019 keväällä. Canonista on vain ollut huhuja liikkeellä, mutta ei tähän asti varmaa tietoa. Ihan tämänkin pohjalta ei tarvitse olla meriitein voideltu ennustaja, jotta voi villisti veikata seuraavan vuosien myllerrystä.

      Arvostettu kamerajulkaisu DPreview kirjoitti paljon laajemman artikkelin CP-messuilta otsikolla ”The reign of the DSLR is almost over”. Jutussa mainittiin muuan muassa näin ”Full-frame mirrorless will become the norm, and it will happen pretty soon”. Oma otsikkoni ”On aika jättää peilikamerat historiaan” ei ammu kovin paljoa kauemmaksi.

      Tulemme varmasti kirjoittamaan lisää peilittömistä kameroista tulevaisuudessa.

      https://www.dpreview.com/interviews/5014039475/cp-2018-interviews-the-reign-of-the-dslr-is-almost-over

      • Peilikameramies

        Anssi, kiitos vastineesta. Minusta kuulostaa, että olemme samaa mieltä:

        ”[—] en omasta tekstistäni löytänyt kohtaa, jossa olisin kehottanut vaihtamaan järjestelmää tai hylkäämään peilikameralaitteet.”

        Juuri tätä minäkin ihmettelin! Otsikossa kun rehvastellaan, että on aika jättää peilikamerat.

        ”Juttuni ydin on pähkinänkuoressa se, että peilittömien tekniikka auttaa kuvaamisessa ja tulevaisuudessa peilikamerat valtaavat kameramarkkinat.”

        Olen täysin samaa mieltä, näin varmasti TULEVAISUUDESSA. Otsikossa kuitenkin viisastellaan, että on aika.

        ”Kappale on kirjoitettu terävällä kynällä.”

        Noh, kirjoittaja voi niin toki sanoa. Kappale kuitenkin alkaa arviolla, että peilikameralla kuvaajat eivät vaihda peilittömiin, koska mielensäpahoittaminen ja koko ja paino. Mielestäni tämä ei ollut erityisen terävää.

        Tästä huolimatta toivon lisää kirjoituksia aiheesta. Minä en kuvaa peilikameralla, koska vihaisin peilittömiä. Kuvaan, koska olen alunperin yli 10 vuotta sitten investoinut Nikoniin jatkuvan automaattitarkennuksen ja kohteen seuraamisen luotettavuuden takia, ja koska olen investoinut Nikonin bajonettiin sopiviin objektiiveihin ja tunnen nämä objektiivit ja niiden vaihtoehdot hyvin, ja koska edelleen peilikamerat ovat todella huolettomia ja ennalta-arvattavia käyttää.

        Minulle siirtyminen Fujin kroppikennoisiin tai Sonyn täyskennoisiin peilittömiin olisi merkittävä investointi, enkä toistaiseksi koe, että se olisi välttämättä vaivan väärti. Voin olla väärässä. Varsinkin, jos Nikon vuoden päästä on tuonut peilittömän mallin markkinoille niin olen asiasta hyvin kiinnostunut. Kuvaanhan jo nyt kahdella peilittömällä – kännykällä ja kiinteäobjektiivisella pokkarilla, eivätkä kumpikaan ole Nikoneita.

        Minä veikkaan, että peilikamerat ovat vielä useamman vuoden täysin perusteltuja valintoja valokuvaajan työkaluiksi. Onko se sitten lähellä vai kaukana ”pretty soonia” riippuu varmaan tulkitsijasta. Minusta ”on aika” on kuitenkin vahvasti liioiteltua.

        Vastavuoroisesti linkkivinkkiä aiheesta:

        – Mikä saa päivittämään kalustoa: http://dslrbodies.com/newsviews/what-prompts-an-upgrade.html
        – Pohdintoja peilittömistä: http://dslrbodies.com/newsviews/some-emails-answered.html

        • Seuraavat valmistajien merkittävät tuotejulkaisut ovat peilittömiä, koska Sonyn a7 III oli niin kova pommi kameramarkkinoille. Sony hallitsee 38% koko kinokoon kameramarkkinasta Euroopassa tällä hetkellä. Nikon tuo peilittömät, Canon tuo peilittömät – ja se on sitten loppu peilikameralle, jonka tekniikka ei pärjää peilittömälle. On siis aika jättää peilikamerat historiaan.

          • Peilikameramies

            Niin. Ehkä vuoden parin päästä.

            Et pääse tuota otsikkoasi pakoon.

  3. Ihmettelen tätä peili/peilitön keskustelua, miksi tällaista käydään. Minulla on Canon 70D järjestelmäkamera, jolla on mahdollista kuvata ”peilillisesti” tai ”peilittömästi”, niin kuin kaikilla Canonin, Nikonin ja muilla uusimmilla järjestelmäkameroilla. Jos kuvaan ilman peiliä (siis peilitönnä) eli takanäytön välityksellä (kutsutaan myös live view-tilaksi) niin hankalaa se on joissain tilanteissa, mutta on siitä hyötyäkin, paitsi että akku tyhjenee nopeammin. Peilin kautta taas on omat hyvät ja huonot puolensa. Näin ajateltuna peilittömiä croppi/fullframe-digijärjestemiä on ollut jo monioita vuosia markkinoilla. Eipä täysin peilitön järkkäri näytä olevan juurikaan pienempi/kevyempi kuin peilillinenkään. Ja tästä joutavasta asiasta tingataan joka tuutissa, joka päivä ja aivan turhaan. Keskitytään olennaiseen mieluummin, eli kuvaamiseen.

    • Hei Timo!

      Liveview onkin mainio kuvatila moniin tilanteisiin, kuten paikoissa, joissa etsimeen katsominen olisi hankalaa. Peilitön pääsee oikeuksiinsa elektronisen etsimen ansiosta, jollaista ei peilikameroista löydy.

      Koko on peilittömien kameroiden eduksi, kun verrataan laitteita, joissa on suurin piirtein yhtä pätevä tekniikka. Esimerkiksi Sony a7r III painaa 657 g ja on mitoiltaan 126.9 x 95.6 x 73.7mm. Canon 5D Mark IV painaa 890 grammaa ja on mitoiltaan 150.7 x 116.4 X 75.9mm.

      Tämä on toki polttava puheenaihe, sillä elämme murroksen aikaa järjestelmäkameroiden maailmassa. 🙂 Omien kokemuksieni mukaan peilitön kamera auttaa keskittymään kuvaamiseen, koska esimerkiksi valotuksen säätäminen ei ole niin arpapeliä, vaan valmiin kuvan näkee etsimen ruudulta ennen kuvan ottamista. Kuvan oton jälkeen ei tarvitse tarkistella, että miltä kuva näytti.

  4. Ehkä vielä ei kandee sijoittaa rahojaan hautakiviin. Itseäni häiritsee sama yksipuolisuus, kuin nimimerkkiä peilikameramies. Toki kaikki on aina subjektiivista, mutta täydellisen objektiivisuuden ja kapeakatseisuuden välillä olis ehkä hyvä pyrkiä lähemmäs objektiivisuutta ja yrittää arvella valokuvausta oman kuplan ulkopuolella.

    Wysiwyg. Vallitsevalla valolla ollaan edes sinnepäin, mutta salamavaloilla ei edes lähellä. Toki jahka toi Canoni lasersalama kehittyy niin evf tarjoaa hienon mahdollisuuden näyttää sen mitä tulee. Se vois olla hääkuvaajille mainio ominaisuus. Silti on vaikea kuvitella studiokuvauksen unohtavan isot ruudut ja siirtymään puhtaaseen evf-kuvaukseen. Ei peilikään ongelmaa paranna, mutta ei siitä haittaakaan ole – vaihtamisesta sen sijaan on omat ikävät puolensa. Eikä jatkuva valokaan ihan kaikkeen riitä tai ole ongelmaton.

    Myöskään maisemakuvissa evf ei tuo mitään lisää – joku tekniikkaa paremmin väittävä voi toki kertoa voiko valoa mittaavan järjestelmän dynamiikka olla koskaan sama kuin sitä tuottavan. Nyt ongelmaa voi taklata riittävän tasaisella profiililla, mutta samalla se vie alkuperäisen wysiwygin. Sama pätee pitkiin valotuksiin. Takanäyttöön nähden evf ei tuo juuri mitään.

    Koko. Toistaiseksi astromaailma ei kait ole siirtyn peilittömiin ja yhtenä syynä lienee koko (lämmön hävittäminen) eli pidemmillä valotuksilla pieni koko tuo yllätyksiä. Pätee myös pitkiin valotuksiin ihan yleisesti. Näissäkin ajan myötä tilanne muuttunee, kun elektroniikan tehonkulutus pienenee.

    Valottamisen ongelmana lähtökohtaisesti on, et silloin kun se on helppoa se on helppoa kaikilla laitteilla ja kun se on vaikeaa se on sitä. Urheilukuvaaminen ei ole omaa alaani esim. säätääkö lätkäkuvaaja kesken pelin valoitusta vai vetääkö läpi samoilla säädöillä. Toki päivällä saattaa kentällä valo muuttua, mutta onko sekään nykyisillä kohtuu laajan dynamiikan omaavilla kennoilla ongelma? Huippuvaloihin valottaminen on muutenkin hivenen eri tyyppistä, mut toki evf tarjoaa mahdolisuuden säätää esitys näytössä omiin tarpeisiin sopivaksi – ainakin ajan myötä.

    Sony onnistui markkinamielessä A7iii:n suhteen erinomaisesti – varsinkin kun Canon vastaavasti ryssi 6d mk ii:n, mutta kertooko se peilin kuolemasta vai Canonin epäonnistumisesta – ko. kamera olisi peilillisenäkin voinut olla monen Canonistin kiikarissa jos olisi muutamassa perusasiassa parantanut – kokokaan ei paljon peilittömistä poikkea ainakaan massan osalta.

    Onko siis lihavan naisen aaria alkanut, päättynyt tai puolivälissä on vaikea sanoa – se totuus tekniikkaan yleensä pätee, että lyhyen ajan vaikutuksia liioitellaan ja pidempiä aliarvioidaan. Seuraavaksi voikin miettiä, koska tuulilasi haudataan?

    • Matti Sulanto

      Wysiwyg, salamavalojen valaisua ei taida mikään systeemi osata näyttää, koska se valo on nähtävissä vain väläytyksen ajan, eli vain pienen hetken. EVF tuo kuitenkin studiokuvaukseen, varsinkin henkilökuvaukseen, merkittävän edun. Kun kuvan pikakatselu on käytössä, niin kuvaaja näkee etsimessä välittömästi oliko mallilla esim. silmät auki. Laukaisinta koskettamalla livekuva on taas heti päällä. Kuvaa ei ole tarkoitus tuijotella pitkään, ettei mallin seuraava hyvä ilme mene ohi, vaan nopeasti vilkaista esim. silmät, sillä ne ovat aika tyypillinen ongelma potreteissa. Näin turhia varmuuden vuoksi -ruutuja ei tarvitse kuvata. Peilikamerallahan ei voi koskaan nähdä kuvaushetkeä, koska ylhäällä oleva peili estää sen.

      Pitää myös muistaa, että studiossa ammatikseen kuvaavat ovat hyvin pieni ryhmä verrattuna harrastajiin, jotka siirtyvät puhelinkamerasta järkkäriin ja arvostavat sähköistä etsintä, koska se käyttäytyy samalla tavalla kuin puhelimen näyttö.

      Maisemakuvissa EVF ei ehkä tuo muuta lisää kuin sen, että takanäyttö on käytössä ilman erillisiä nappien paineluita.

      Koko ei ole monilla keikoilla tärkeä, koska tavaraa on muutenkin paljon mukana. Peilitön rakenne kuitenkin mahdollistaa pienen ja äänettömän kameran tekemisen kuvaajille, jotka sellaista tarvitsevat.

      Astrokuvaajat ovat myös pieni ryhmä, joille peilikamera saattaa olla oikea ratkaisu tappiin asti. En tunne sitä aluetta niin, että voisin kommentoida enempää.

      Valottaminen ei ole tosiaan ongelma useimmissa tapauksissa, mutta EVF kuitenkin näyttää mitä kortille on tallentumassa ja sitäkin harrastajat sekä monet ammattilaisetkin haluavat. Lisäksi kuvaamisen opettelu on helpompaa, kun kuvaaja koko ajan näkee valotuksen. Jotkut haluavat esim. kuvata mustavalkoista, jolloin etsin voi näyttää mustavalkoisen kuvan. Toki, jokainen ammattilainen tai enemmän kuvannut tietää miltä kuva tulee näyttämään, vaikka kuvaisi peilikameralla. Toisaalta taas, jos kuvan valotus ja sävyt on mahdollista nähdä etukäteen, niin miksei. Ei siitä haittakaan ole, ei edes kokeneelle kuvaajalle. EVF on mukavuutta, joka kannattaa hyödyntää, kun se on mahdollista.

      Kun peilietsin aikanaan tuli, niin sitäkin vastustettiin, koska se ei ollut niin kirkas kuin mittaetsin, eikä kuvaushetkeä voinut nähdä, kuten mittaetsimestä. Peili myös aiheutti kovaa ääntä, mitä mittaetsinkamera ei tehnyt. Peilikamerasta tuli kuitenkin suht nopeasti suosittu ja sitä se on ollut nykypäivään asti. Tuo jo n. 60 vuotta vanha keksintö on ollut hyvä, mutta nyt on keksitty parempaa.
      Peilitön rakenne on ns. win win, jossa sekä kuvaaja että kameravalmistaja voittavat. Kuvaaja saa paremmin toimivan kameran ja valmistaja voi sen tehdä vähemmillä osilla. Eikä tässä ole kyse siitä koska kenenkin kannattaa vaihtaa tai olla vaihtamatta. Peilitön rakenne tulee lähes kaikkiin kameroihin, mutta varmasti peilikamerat säilyvät CaNikonin valikoimissa vielä suht pitkään, vaikka mallivalikoima saattaa pienentyä. Kannattaa myös huomata, että peilittömät kamerat ovat vielä aika nuori kameratyyppi, mutta silti jo nyt erittäin valmis. Vinhaa kehitystä tapahtuu kaiken aikaa ja uusia entistä parempia ominaisuuksia tulee jatkossa.

  5. Itse en allekirjoita tuota EVF:n yksinomaista etua optiseen etsimeen verrattuna. Optinen etsin on siinä mielessä hyvä että sinulle ei tule koskaan sellaista oloa että katsot televisiota sentin päästä ja tavallaan olet aina kuvattavassa kohteessa mukana koska kaikki on 100% reaaliaikaista ja näet kohteen sellaisenaan et kennon sen hetkistä näkemystä asiasta. Itseäni ei kiinnosta EVF:n preview koska kun kuvaat kameralla tuhansia kuvia tiedät miten kamera valottaa muutenkin ja usein sinulla on jo idea mitä haluat tehdä. Silloin häiritsee katsoa kohdetta EVF:n kautta koska se mitä näet EVF:ssa ei todellakaan ole mitä saat ja vaikka tiedätkin että saat kyllä sen mitä haet siitä huolimatta vaikka et sillä hetkellä sitä näekään, niin se tuntuu siltä että et koskaan katso kohdetta sellaisenaan. Se on aina jonkinlainen tulkinta tulkinnan päälle. Se ei tunnu enää orgaaniselta. Ne asiat mitä kaipaan peilikameroista on juuri tämä optisen fiilistely. Takanäytöltä kuvatessa tämä ei oikeastaan ahdista koska takanäyttö on vain pieni osa sitä maailmaa silloin, mutta haudatessa silmän EVF:aan se alkaa tekemään ikävää. Toinen mitä kaipaa peilikameroista on akunkesto, kun sinulla on peilitön kamera päällä olet kokoajan kellolla, sitä virtaa menee ja menee kokoajan vähän kuin nykypuhelimetkin, sinun pitää aina erikseen tarkistaa riittääkö virta suunnittelemaksi n tunniksi. Peilikameroiden kanssa tätä ongelmaa ei ollut ja tuntui mahtavalta räpsiä pitkin viikkoa ilman huolta. Kaiken kaikkiaan peilittömät kamerat ovat kyllä tulevaisuus se on selvä ja itsekin pidän peilittömistä enemmän. Tuo tarkennusasia on hyvä pointti koska muutaman peilikamerarungon tarkennuksen säätäneenä sanon että siihen tarkennukseen ei koskaan täysin luota vaikka luulee saaneensa sen kohdalleen.

  6. Ite en oo löytänyt vielä yhtään evf:ää mistä tykkäisin, kuva on aina joko rakeinen(/pikselöitynyt) tai liian laginen. Toki evf:ssä on kiistattomia etuja mitä jutussa ja kommenteissakin on mainittu.
    Omalla kohdalla myös akunkesto on semmonen että kun D200 jälkeen tuosta ei oo tarvinut kesken keikan huolehtia niin en haluaisi palata ajassa taaksepäin.

    Mut ehkä se suurin juttu(kalustonvaihdon hinnan lisäksi) on se, että varsinkin sonyn suunnalla kuuluu olevan niin umpisurkea takuu/huolto etten koe sitä riittäväksi mihinkään vakavampaan käyttöön.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *