Lehtiä sumealla taustalla vastavalossa.

Olympus M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO

Olympus julkaisi jo joku aika sitten 25mm 1.2 PRO:n kaveriksi 17 mm ja 45 mm versiot. Etenkin M.Zuiko 17mm 1:1.2 PRO oli korkealla omalla odotuslistallani. Jo usemman vuoden ikäinen 17 mm 1.8 on fyysisesti todella pätevä optiikka, mutta sen piirto ei ole ollut esimerkiksi 12/2:n tai 25/1.8:n tasolla.

Olympus E-M1 ja 17mm f/1.2 Pro m.Zuiko

Ulkoiset fiilikset

Uusi optiikka on kooltaan ja painoltaan hyvin samankaltainen vanhemman 25 mm 1.2:n kanssa. Kolmen 1.2 objektiivin linjasto on nyt mielestäni todella tyylikäs ja yhteneväinen. Kaikkien fyysinen olemus herättää luottamusta. Mitään nitinöitä ja natinoita ei ilmene. Painoa on, mutta kokonaisuus E-M1 rungon kanssa on kuitenkin vielä yhdellä kädellä käytettävissä.

Objektiivin mukana tulee vastavalosuoja, jonka kiinnitys on laadukas. Sen saa kuitenkin kiinnitettyä myös huonosti ja onnistuinkin kertaalleen sellaisen hukkaamaan. Suoja ei ollut luultavasti naksahtanut loppuun asti kiinni ja se tippui jonnekin päin Jyväskylää kameran roikkuessa Holdfast-valjaissa. Kyseessä oli kuitenkin puhtaasti käyttäjävirhe, oikein kiinnitettynä vastavalosuoja kyllä pysyy paikallaan.

Kuvassa kissa sumealla taustalla.
M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO @ f/1,2. Tausta sumenee kauniisti.

Olympus lupaa objektiiville kunnon sääsuojausta ja omien sekä tuttavapiirini kokemuksen mukaan lupauksille on katetta. Pro sarjan zuiko ja E-M1 runko ovat jatkaneet toimimista vielä sateessa, jossa kuvaaja on jo hukkumisen partaalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kameraa ja objektiivia kannattaisi tahallaan kastella, saati upottaa veteen. Nämä eivät ole sukellustiiviitä laitteita ja jossain vaiheessa tiiviyden raja tulee väistämättä vastaan. Itse otan tuon suojauksen siten, että riski kameran rikkoutumiseen vesisateessa on todella pieni.

Tarkennus

Uuden Zuikon tarkennus on huippuluokkaa ja se osuu E-M1 rungolla ja etenkin E-M1 II -rungolla kirurgisen tarkasti. Seuraava/jatkuva tarkennus ei ole aivan Sonyn uusien tuotteiden luokkaa, mutta uskon, että tästä saamme syyttää käytettäviä runkoja. Tarkennusmoottori on niin nopea, että se kyllä pysyisi mukana.

Kuvassa kissa sumealla taustalla.
M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO @ f/2,8.

Manuaalitarkennus Pro-zuikoilla on fly-by-wire objektiiviksi juhlaa. Useimmat moottoroidut käsitarkennukset eivät toimi lineaarisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkennusrenkaan liikuttelun nopeus vaikuttaa tarkennustason siirtymisen määrään. Eli saman pituinen liike eri nopeuksilla liikuttaa tarkenustasoa eri mittaiset määrät. Lisäksi epälineaarinen tarkennus tuntuu viiveelliseltä, koska liike on yleensä aluksi hidas ja kiihtyy tarkennusrengasta enemmän käännettäessä. Tämä loistaa Zuikolla poissaolollaan ja välillä käyttäjä saattaa jopa unohtaa, että kyseessä ei ole mekaaninen käsitarkennus. Käsitarkennuksen valinta tapahtuu kätevästi vetämällä objektiivin tarkennusrengasta taaksepäin, jolloin sen alta paljastuu käsitarkennuksen mitta-asteikko.

Laajemman taustan kanssa kuvattaessa suosittelen kuitenkin käyttämään joko käsitarkennusta suurennoksella tai sitten himmentämään objektiivia jonkin verran. Mikäli kohde on pieni osa kuva-alaa ja taustalla on esim. kontrastikasta pusikkoa, niin tarkennus ei ole 100% luotettava. Tästä seuraava pieni epäterävyys näkyy 1:1 tarkastelussa, mutta ei välttämättä edes normaalikokoisissa printeissä. Tässä tapauksessa kuva on joka tapauksessa lähes läpiterävä, joten himmentäminen ei vaikuta juurikaan kuvan ilmeeseen, mutta varmistaa kohteen terävyyden.

Kuvassa lehtiä sumealla taustalla vastavalossa.
M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO @ f/1,2. Bokeh on kaunista.

Optinen suorituskyky

Optisesti 17mm on vähintään riittävän terävä Olympuksen megapikselimäärille. Nurkatkin ovat käyttökelpoisia heti täydestä aukosta alkaen ja terävöityvät hieman himmentäessä. Käytännössä kuvanlaadullisesti kuvaajan ei tarvitse miettiä käytettävää aukkoa terävyyden kannalta lainkaan.

Vinjetointia ilmenee täydellä aukolla noin aukon verran ja jo f/2.8 aukolla vinjetointia ei käytännössä ole. Oikein tarkkasilmäinen voi havaita pientä tynnyrivääristymää, mutta käytännössä Olympus piirtää suorat viivat suorina.

Kuvassa testikuva, jossa seinän laudoitus näkyy suorana.
M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO piirtää suoria linjoja.

Optiset virheet ovat vähäisiä ja ne muutavat ovat valovoimaiselle optiikalle tyypillisiä. Poikittaista kromaattista aberraatiota saa esille jyrkillä kontrastipinnoilla, mutta niiden määrä on pieni ja ilmiö on hallittavissa esim. Lightroomissa. Täydellä aukolla esiintyy myös pitkittäistä kromaattista aberraatiota, joka poistuu himmennettäessä. Tämä ei mielestäni ole kauhean ongelmallinen ominaisuus ja vastaava ilmiö toistuu käytännössä kaikissa valovoimaisissa objektiiveissa.

M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO @ f/1,2. Pitkittäistä kromaattista aberraatiota on melko vähän täydelläkin aukolla. Kuva on 1:1 rajaus.

Flarelle ja vastavalolle Zuiko ei ole immuuni. Kuvassa olevat kirkkaat valonlähteet houkuttelevat esiin flarea ja riittävä vastavalo heikentää kuvan kontrastia. Jälleen ilmiö on kuitenkin mielestäni hyvin normaalin optisen käytöksen rajoissa eikä häiritse normaalia kuvaamista. Päinvastoin, joskus on mukavaa, että vastavalokuvaan saa tarvittaessa mukaan vähän aitoa flarea.

M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO @ f/2,8. Kuvassa auringon aiheuttamaa flarea.
M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO @ f/2,8.

Olympus mainostaa tämän objektiivin yhteydessä erikseen feathered bokeh -ominaisuutta, jolla valmistaja tarkoittaa poikkeuksellisen pehmeää taustan sumenemista. Tällä näyttäisi olevan katetta, sillä testikuvien taustalla olevat valopisteet ja muut kontrastit ovat todellakin miellyttävän neutraaleja. Myöskään joitain apokromaattisesti korjattuja optiikoita vaivaavaa bokeh-pallojen sipulikuviota ei juurikaan näy. Tämä objektiivi on kuitenkin sen verran laaja, että paras kohteen erottelu saavutetaan vasta suhteellisen läheltä kuvattuna. Puolivartalokuvaan saa vielä selkeästi pehmenneen taustan.

Kuvassa nainen neonvärisillä hiuksilla. Tausta on hieman sumentunut.
M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO @ f/1,2. Kohde erottuu lähelläkin olevasta taustasta. Malli: Janni-Mari Åström

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan 17 mm PRO zuiko on todella lähellä moitteetonta lasia. Etenkin hieman päälle tonnin hintaluokassa valittamista ei löydy. Kokonaisuutena valovoimaa voidaan kritisoida siten, että se vastaa n. 35 mm f/2.5 -objektiivia kinomaailmassa, jolloin hinta/laatusuhde laskee hieman. Mutta jopa kinomaailmassa näin hyvin suojattu ja rakennettu objektiivi n. tonnin hintaluokassa puolustaisi paikkaansa.

Osta arvosteltu objektiivi: Foto Monza

Ostamalla tuotteita linkin kautta tuet Valovuoto-sivuston toimintaa ja ehkäiset lukukokemusta häiritseviä mainosbannereita. Valovuoto kiittää tuestasi!

Kategoriat Laitearviot

Kirjoittaja:

Jussi on keskisuomalainen henkilö- ja hääkuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hänellä on vuosien kokemus kamera-alan bloggaajana. Lisäksi hän on vieraillut kouluttajana mm. JAO:n valokuvauksen tutkintolinjoilla ja pitänyt useampia omia työpajoja.

0 kommenttia “Olympus M.Zuiko Digital ED 17mm 1:1.2 PRO

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *