Fujifilm X-H1

X-H1 on Fujifilmin alkuvuodesta julkaistu APS-C –koon peilitön järjestelmäkamera, jonka video-ominaisuudet ovat viety pidemmälle kuin valmistajan aiemmissa malleissa. X-H1 on myös Fujin ensimmäinen kamera, johon on lisätty myös 5-akselinen kennokuvanvakaaja.

Muotoilu ja rakenne

Ensinäkemältä Fujin suurehko koko yllätti. Koosta ja muotoilusta tulee mieleen pienikokoisemmat peilijärjestelmäkamerat. Osittain hieman suuremmasta koosta johtuen X-H1:stä on mukava pitää kiinni. Fujin kahva on suurikokoinen ja ote tuntuu turvalliselta ilman akkukahvaakin. Akkukahva lisää pystykuvausnapin, mutta kuvausergonomian kannalta se ei ollut itselleni pakollinen.

Fuji X-H1

Yleinen fyysinen rakenne tuntui luotettavalta, eikä mikään nappi tai sarana osoittanut heikkouden merkkejä. Fuji lupaa kameralle myös jonkinasteista sääsuojausta. Lainalaitteella tätä ei tullut kokeiltua, mutta kamerassa näytti olevan tiivisteet oleellisimmissa paikoissa, kuten liittimien ja akkukotelon kansissa.

Käyttöliittymä

Kamerassa on yhteensä neljä rullaa. Kaksi kameran päällä olevaa ovat retrohenkisiä ja säätävät ISO- herkkyyttä ja valotusaikaa. Kaksi muuta ovat modereneista järjestelmäkameroista tuttuja etusormen ja peukalon rullia, jotka säätävät mm. aukkoa ja valotusaikaa. Tämän lisäksi Fujin ohjektiiveissa on erillinen aukonsäätörulla.

Fujissa on hassusti enemmän (viisi) rullia, kuin säädettäviä valotusarvoja (kolme). Digitaaliset rullat ovat käyttäjän kustomoitavissa. Itse käytin Fujia siten, että ISO:a säädettiin omasta rullastaan, aukkoa objektiivin kyljestä ja valotusaikaa peukalorullasta. Erillinen ajansäätörulla kameran päällä ja etusormen rulla jäivät vähemmälle käytölle.

Fuji X-H1

Yläpaneelin rullista valitaan myös erilaiset sarjakuvaustilat ja automaattivalotuksen mittaustapa. Fujissa on runsaasti kustomoitavia nappeja, joista kovimmalla käytöllä oli hyvin peukalon alle asettuvat automaattitarkennusnappi ja joystick. Joystick on erinomainen väline tarkennuspisteiden valintaan ja toivoisin sen yleistyvän kaikkiin etsimellä varustettuihin kameroihin.

Etsin ja näytöt

X-H1:n etsin oli käyttööni tarpeeksi tarkka. Paperilla se onkin hieman paremmin speksattu kuin omistamani Sonyn A7 III etsin. Fujin etsimessä on 3,69 MPX ja Sonyn 2,3 MPX. Lisäksi Fujin etsin on nopeampi erolla Fuji 100 FPS (maksimissaan) vs. Sony 60 FPS.

Fujissa on kaksi näyttöä, joista toinen on suurempi takanäyttö ja toinen kameran päällä oleva pikkunäyttö. Takanäyttö kääntyy ylös ja alas, sekä erikoisuutena myös hieman sivulle. Tämä mahdollistaa näytön mukavan katselun ylhäältä myös pystykuvauksessa.

Yläpaneelin pikkunäyttö esittää oleellisia tietoja kameran asetuksista, akun varauksesta ja muistikortin tilasta. Pikkunäytön nerokkuus on todella vähäinen virrankulutus jonka ansiosta se ei sammu edes kameran virtojen ollessa suljettuna. Tämän vuoksi esimerkiksi muistikorttien tilan tarkistaminen on vaivatonta.

Fuji X-H1 + Fujinon XF 16-55mm @ iso250, 1/500, f/2.8

Akunkesto ja akkukahva

Akku kamerassa kesti testikäytössä noin 300 kuvan verran. Tässä kulutuksessa on mukana iso määrä valikoiden läpikäymistä ja kuvien selaamista. Maltillisemmalla valikoiden selaamisella on mahdollista päästä huomattavasti suurempiin kuvamääriin. Erillisen laturin lisäksi kameran akkuja voi ladata myös akkukahvaan liitettävällä latauspiuhalla.

Akkukahva avaa Fujiin myös uusia ominaisuuksia. Käytettäessä kahvan boost-ominaisuutta, kameran sarjakuvausnopeus nousee 8 ruudusta sekunnista 11 ruutuun sekunnissa. Kahvassa on myös kuulokeliitin, joka muuten puuttuu kamerasta.

Fuji X-H1 + Fujinon XF 16-55mm @ iso200, 1/340, f/2.8

Kuvanlaatu

Kuvanlaatu on tyypillinen Sonyn APS-C –kennotekniikkaa käyttävälle kameralle, eli hyvä. Tiedostoissa on runsaasti säätövaraa ja usemman aukon nostaminen pohjaherkkyydeltä ei aiheuta vakavia sivuoireita.

Kohinat suurilla herkkyyksillä ovat hyvin hallinnassa. Omaan käyttööni ISO 12800 on vielä täysin käyttökelpoinen. On kuitenkin muistettava, että kennon fyysistä mitoista johtuen vastaavat kinokoon kennot ovat kuvanlaadullisesti noin yhden aukon edellä. Näin ollen kinokoon kameran ISO 12800 näyttää suurinpiirtein samalta, kuin Fujin ISO 6400.

Joka tapauksessa Fujin kuvanlaadullinen suorituskyky on sellaisella tasolla, että se kannattaa huomioida kinokoon vaihtoehtojen rinnalla. Eteenkin suuriaukkoisilla objektiiveilla kuvatessa Fuji soveltuu myös hämäriin kuvausolosuhteisiin. On myös muistettava, että kuvien pienennys käyttökokoon, esim. netissä suosittuun 2048 px (pitkä sivu) tasoittaa eroa.

Alla kuvaa ISO 12 800:lla. Kroppaamattoman kuvan voit ladata tästä linkistä.

Fuji X-H1 ISO 12 800, 56mm f/1.2 / 1/60s.

Tarkennus

Kuvasin pääasiassa yksittäistarkennuksella, koska se soveltuu kuvaustyyliini. Tämän kokeilun aikana Fujin tarkennus osui kohteeseen nopeasti ja lähes poikkeuksetta. Omien kokemuksieni mukaan takennus oli samalla tasolla Sonyn omilla objektiiveilla ja parempi kuin omistamallani FE-bajonetin Sigma 50mm ART:lla.

Jatkuvaa tarkennusta koitin muutaman kerran kasvojen seurannalla. Kamera löysi kasvot myös lähes pilkkopimeässä huoneessa. Näissä olosuhteissa kameran tarkennus oli luonnollisesti verkkaisempaa ja etsinkuva kohisi huomattavasti.

Kuvanvakain

Fujin ensimmäinen kennokuvanvakaaja on erinomainen. Vertasimme sitä Sony A73:n kahden kuvaajan voimin, siten että molemmat kuvasivat 20 kuvaa per kamera. Testiobjektiiveina olivat 56 ja 85 mm objektiivit. Fujin kroppikertoimen takia 56mm:n kuvakulma on suurinpiirtein sama kuin Sonyn 85 mm. Käytettäväksi valotusajaksi valikoitui 1/30 s, koska se on mielestämme pisin henkilökuvaukseen soveltuva valotusaika. Lisähaasteena kuvat otettiin yhdellä kädellä kameroita vaihdellen.

Jaottelimme kuvat kolmeen kategoriaan, täysin teräviin, käyttökelpoisiin ja tärähtäneisiin. Tulokset olivat selkeät. Fujilla yksikään kuva ei ollut käyttökelvoton ja keskimmäiseenkin kategoriaan joutui ainoastaan kolme kuvaa. Loput olivat teräviä.

Sonylla kuvista 19 oli selkeästi tärähtäneitä, neljä käyttökelpoisia ja loput teräviä.

Päättellimme, että Fuji hyötyi tässä testissä pienemmästä kennostaan. Fujin bajonetti on ainoastaan 2,1 mm kapeampi kuin Sonyn bajonetti. Kennon leveydessä puolestaan Fuji häviää 12,4 mm. Näin ollen Fujin kennolla on huomattavasti enemmän tilaa liikkua ja pienemmän kennon liikuttelu on luultavasti myös mekaanisesti helpompaa.

Essi. Fuji X-H1 + Fujinon XF 56mm @ iso320, 1/950, f/1.2
Essi. Fuji X-H1 + Fujinon XF 56mm @ iso320, 1/1200, f/1.2
Essi. Fuji X-H1 + Fujinon XF 56mm @ iso320, 1/800, f/1.2

Loppusanat

Ruusut:

  • Tarkennus
  • Ergonomia
  • Kuvanlaatu kennokoko huomioiden

Risut:

  • Akun kesto

Kirjoitushetkellä Sony A7 III hallitsee paperilla tässä hintaluokassa olevia kameroita, mutta tämä kokeilu osoitti ainakin minulle, että kamera muodostuu muustakin kuin spekseistä.

Valovuotoon on tulossa erillinen artikkeli XH-1:n video-ominaisuuksista. Joten tässä jutussa jätän aiheen käsittelemättä.

Kiitokset Jannelle kaluston lainasta tätä testiä varten. Jannen kuvia voit mennä ihastelemaan instagramiin:  https://www.instagram.com/janne_ylitalo/

Essille kiitokset malleilusta: https://www.instagram.com/essisar/

0 kommenttia “Fujifilm X-H1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *