Fujifilm GFX 50S

50 megapikselin 43,8 mm x 32,9 mm kokoinen kenno on alkanut muodostumaan jonkinasteiseksi standardiksi edullisemman pään digikeskikoon kameroissa. Kenno on ollut markkinoilla jo pidemmän tovin ja sitä käyttävien kameroiden keskihinta on tullut rymisten alas. Vielä muutama vuosi sitten 30 000 euroa ei ollut tavaton hinta käyttövalmiista keskikoon paketista.

Myöhemmin kyseistä kennoa käyttäviä kameroita on alkanut saamaan ensin noin kymppitonnilla ja sittemmin reilusti allekin. Tällä hetkellä edullisin vaihtoehto on Fujifilmin GFX 50S. Kyseessä on keskikoon järjestelmäkamera, jonka kenno(perä) ei ole vaihdettavissa. GFX 50S liikkuu kaupan tiskillä noin 7000 eurolla.

Fuji vaihtoehtoisella taittuvalla etsimellä. Kuva: valmistaja

Kyseessä ei kuitenkaan ole millään tavalla riisuttu laite. Itseasiassa GFX:ää voidaan pitää monella tapaa edistyksellisimpänä keskikoon kamerana. Se on Hasselblad X1D-50c:n tapaan täysin peilitön ja varustettu sähköisellä etsimellä. Ruotsalaiskilpailijastaan poiketen Fuji ei ole pyrkinyt tekemään pientä kameraa. Päinvastoin, GFX 50S vastaa kooltaan reilun kokoista peilijärkkäriä tarjoten mukaasti otepintaa ja runsaasti fyysiä nappeja ja rullia. Tästä huolimatta kyseessä on keskikoon kameraksi pieni kamera, etenkin jos vertailukohtana on irroitettavia periä käyttävät mallit.

Fujissa on kaikki kaipaamani fyysiset hallintanippelit. Aukko, aika ja herkkyys säätyvät kaikki omista rullistaan. GFX:n haaste käyttöliittymän suhteen on mielestäni sama, kuin Fujin muissakin malleissa. Aukko ja herkkyys säätyvät luontevasti ⅓ aukon välein, mutta aika kokonaisen aukon. Näin ollen kuvaajan pitää hienosäätää aikaa erillisestä rullasta. Tai vastavuoroisesti käyttää ajan ja aukon hallintaan perinteisiä digijärkkärin etu- ja takarullia. Tällöin hienot aika- ja aukkosäätimet seisovat tykkänään toimettomina. Itselleni tulee tästä fiilis, että suunnittelijat eivät itsekään tiedä kuinka kameraa tulisi käyttää. Toisaalta joku voi pitää tätä piirrettä mukavana valinnanvapautena.

Ylänäyttö kertoo jäljellä olevien kuvien määrän myös kameran ollessa sammutettu. Kuva: valmistaja

GFX:n takapaneelista löytyy sopivasti peukalon alle osuva joystick, jolla tarkennuspisteen valinta on sujuvaa. On mukava huomata, että useammat valmistajat ovat omineet tämän erinomaisen hallintalaitteen.

Erikoisuutena Fujin yläpaneelista löytyy perinteisesti peilikameroista löytyvä ylänäyttö. Se osaa näyttää suurimman osan oleellisista perustiedoista, kuten käytössä olevat valotusasetukset ja kortille mahtuvien kuvien määrän.

Fuji GFX 50SS & Fujifilm 63mm f2.8 R WR @ ISO 100, 1/250s ja f/2,8. Fujin objektiivien tuottama bokeh on miellyttävää.

En osannut antaa ylänäytölle paljoa arvoa, koska takanäyttö ja etsin osaavat myös näyttää kaikki oleelliset tiedot. Parasta ylänäytössä oli se, että se on toteutettua jollain todella vähävirtaisella tekniikalla eikä se sammu kuin akun irrottamalla. Näin ollen muistikortin tilanteen näkee suoraan vilkaisemalla kameralaukkuun ilman, että kameraa tarvitsee erikseen käynnistää.

Toinen hauska erikoisuus on kameran kylkeen sijoitettu akkupaikka. Suuri runko antaa tälle mahdollisuuden ja toteutus on toimiva. Soisin tämän yleistyvän jatkossakin. Akku kestää valmistajan mukaan n. 400 laukaisua ja se tuntuu pitävän paikkaansa. Kameran mukana tulee luonnollisesti erillinen laturi.

Fuji GFX 50SS & Fujifilm GF 110mm f/2 R LM WR @ ISO 100, 1/250s ja f/2

Fujin etsin on suurin ja kaunein, jota olen koskaan käyttänyt. Se on terävä ja sen kuva avautuu silmälle todella suurena. Itse asiassa niin suurena, että käyttäjä saa olla varuillaan, että näkee kerralla koko etsimen. Itselleni kävi muutaman kerran niin, että sommittelin huonosti ihan sen takia, että en nähnyt koko etsinkuvaa kerralla. Käyttäjän siis pitää painaa silmä kunnolla etsintä vasten nähdäkseen koko etsinkuvan. Itseäni tämä ei haitannut, mutta lasien kanssa kuvaaville tulee luultavasti haasteita. Etsin on myös irroitettavissa ja vaihdettavissa kääntyvään malliin.

Takanäytöstä en keksinyt mitään valittamista. Se on riittävän tarkka, kirkas ja kääntyy kätevästi ylös ja alas sekä tarvittaessa sivulle mahdollistaen helpot pystykuvat ylä- tai alaviistosta kuvattaessa.

Kokonaisuudessaan Fujin näppituntuma kertoi sen, että peilittömän tai kameran yleensäkään ei tarvitse olla pienikokoinen ollakseen ergonominen. Fujissa on kaikki peilittömän kameran edut ja sen käsittely tuntuu koosta huolimatta mukavalta. GFX:ää uskaltaa käsitellä yhdellä kädellä ilman kaulahihnaa, koska siitä saa helposti luotettavan tuntuisen sormiotteen.

Fuji GFX 50SS & Fujifilm 63mm f2.8 R WR @ ISO 100, 1/125s ja f/8.

Keskikoon kamerat eivät ole koskaan olleet varsinaisia nopeushirmuja eikä GFX 50S riko tässä suhteessa kaavaa. Sarjakuvanopeus on nykymittapuulla vaatimaton ja tarkennus objektiivista riippuen enemmän tai vähemmän verkkaista. Kasvoja ja silmiä etsivä tarkennus toimii kuitenkin melko luotettavan tuntuisesti ja harvemmin tämän tyyppisellä kameralla muutenkaan tulee kuvattua mitään vauhdikasta.

Kuvanlaadullisesti Fuji on melko identtinen muiden sama kennoa käyttävien kameroiden kanssa, eli erinomainen. Tiedostoissa riittää sekä tarkkuutta, että dynamiikkaa yli useimpien tarpeen. Herkkyyksien käyttökelpoisuus on hyvin makuasia, mutta itse en epäröisi käyttää 12 800 asetusta mikäli tilanne sitä vaatisi. Pohja-ISO:lla taas kuvan valotusta voi nostaa useita aukkoja ilman huomattavia sivuoireita.

Alivalottaminen on Fujilla helppo tapa säilöä raakatiedostoon mahdollisimman paljon sävyjä. Liika dynamiikan revittely kuitenkin johtaa herkästi epäluonnollisen näköiseen lopputulokseen.

Fujin kennon edessä ei ole moirea poistavaa alipäästösuodinta, joten esimerkiksi tietynlaisten vaatteiden kanssa pitää olla tarkkana. Toisaalta taas osittain tästä ja osittain todella terävästi piirtävistä laseista ja megapikselimäärästä johtuen kuvat ovat huolellisesti tehtyinä mielettömän teräviä ja yksityiskohtaisia. Käytännössä kuvaaja voi joutua (tai päästä) tekemään samanlaista kasvojen käsittelyä kokovartalokuvaan, kuin 16 megapikselin kamerassa tiukasti rajatulle kasvokuvalle.

1:1 rajaus ylempänä olevasta kuvasta. Käytä ”lataa kuva” -nappia tarkastellaksesi skaalaamatonta kuvaa.

Sellaisen asian olen pannut kuitenkin merkille, että tätä kennoa käyttävien kameroiden raakakuvat ovat erilaisia säädettäviä, kuin useimpien pienempiä kennoja käyttävien tiedostot. Tätä on tosi vaikea määritellä mitenkään eksaktisti, koska kyseessä on enemmän niin sanottuun takapuolituntumaan perustuva havainto. Oletan, että tiedostojen suurempi datamäärä tai muu eroavaisus aiheuttaa sen, että esimerkiksi Lightroomin säätimet tuntuvat toimivan näiden tiedostojen kanssa hieman eri tavoin, kuin muiden raakatiedostojen kanssa. Kyseessä ei ole hyvä tai huono ominaisuus, tiedostot käyttäytyvät vain vähän eri tavalla.

Sain kokeiluun mukaan 63 mm f/2.8 ja 110 mm f/2 -objektiivit. Molempien piirto oli kaikissa olosuhteissa käytännössä moitteetonta. Niiden erottelukyky riitti ottamaan kaiken irti 50 megapikselin kennosta ja optiset virheet olivat olemattomia. Sama laatutaso ei kuitenkaan yltänyt tarkennusmoottoreihin asti. Etenkin 63 mm kanssa tuntui siltä, että tarkennusmoottori on lainattu laiskemman puoleisesta sähköporakoneesta. Tarkennus oli siis nykymittapuulla verkkaista ja äänekästä. Joskin taas pitää muistaa, että hitaita kohteita hallituissa olosuhteissa kuvattaessa tällä ei ole mitään väliä.

Fujifilm GF 110mm f/2 R LM WR piirto on kertakaikkiaan erinomaista. Fuji GFX 50SS & Fujifilm GF 110mm f/2 R LM WR @ ISO 400, 1/500s ja f/4

Minulle avautui testin aikana mahdollisuus kokeilla GFX:ää rinta rinnan Sonyn A7R III -mallin kanssa. Oli mielenkiintoista päästä testaamaan kuinka paljon yli tuplasti kalliimpi keskikoon kamera eroaa kinokoon parhaimmistosta molempien ollessa mukavuusalueellaan. Lyhyt vastaus on, että kuvanlaadullisesti omassa käytössäni ei mitenkään. Molempien tuottama kuva on tarkempaa ja sävykkäämpää, kuin mitä useimmiten tarvitsisin.

Käyttökokemuksessa sen sijaan oli eroja, mutta paremmuutta on vaikea määritellä. Fujin vahvuuksia on käyttölogiikka ja ergonomia, Sony taas vie nopeudella ja tarkennuksen edistyksellisyydellä.

Fujista sai paremman otteen ja sen etsin on tasokkaampi. Sony taas loisti automaattitarkennuksellaan. Etenkin eye-af teki kasvolähikuvien tekemisestä lasten leikkiä. Fujilla tarkennuksen kanssa sai olla paljon huolellisempi.

Eroa kuroi kiinni kuitenkin Sonyn erikoinen käyttäytyminen nimenomaan studio-olosuhteissa käytettäessä jatkuvaa (silmä)tarkennusta. Sony kun himmentää tarkennettaessa käyttöaukolle, joka voi studiossa olla esim. f/8 tai pienempikin. Tästä seuraa se, että ohjausvalon alun alkaenkin himmeä valo ei enää kulkeudu kunnolla kennolle. Lopputulemana on hieman rakeinen etsinkuva, jonka ruudunpäivitys on hidastunut. Käytännössä siis Sonylläkin kuvaa mielellään kertatarkennuksella, jos suoranaista tarvetta kohteen seuraamiselle ei ole. Näin ollen suurimman osan ajasta Fujilla kuvaaminen oli hieman mukavampaa paremman ergonomian ja kookkaamman etsimen ansiosta.

Fuji GFX 50SS & Fujifilm GF 110mm f/2 R LM WR @ ISO 400, 1/125s ja f/5,6

Testin lopuksi minulle jäi vähän kaksijakoinen fiilis. GFX 50S on heittämällä paras keskikoon järjestelmäkamera jolla olen koskaan kuvannut. Sen kuvanlaatu on erinomainen, sen ergonomia sopii työkäyttöön ja se hyödyntää tarkoituksenmukaisesti tämän päivän etsintekniikkaa.

Toisaalta vaikka keskikoon tekniikan hinta onkin tullut alas, niin hintaero erinomaisiin kinokoon kameroihin on edelleen valtava eikä se anna rahalle selkeää vastinetta. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että voin puhua vain omasta puolestani. Eri kuvaajat voivat painottaa eri asioita ja esimerkiksi toiselle merkityksetön ero kuvanlaadussa on toiselle ratkaiseva tekijä ostopäätökseen.

Kiitosten lista tämän jutun kohdalla on pitkä. Kiitokset kuvissa esiintyville Amalia Rissaselle, Arto Tapiolle, Annika Tihtariselle (Modelpoint) ja Maria Veraselle.

Studiokuvauksissa mukana olivat myös:

Anni Jää (Loihtimo), Meikki ja kampaus
Ville Kotimäki, avustus
Anu Pakkanen, puvustus
Studio oli Studio31 Jyväskylässä.

 

Kategoriat Laitearviot

Kirjoittaja:

Jussi on keskisuomalainen henkilö- ja hääkuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hänellä on vuosien kokemus kamera-alan bloggaajana. Lisäksi hän on vieraillut kouluttajana mm. JAO:n valokuvauksen tutkintolinjoilla ja pitänyt useampia omia työpajoja.

2 kommenttia “Fujifilm GFX 50S

  1. Minä vain

    GFX 50S on huikea kamera niihin käyttökohteisiin, johon se sopii.

    Jos sitä vertaa A7r3:een tai vaikka D850:een kuvanlaadullisesti, niin näkyvimmät erot ovat esim. tuon 110/2:n lähes mitättömällä tasolla olevassa LoCA:ssa vs. kaikki FF:n 85/1.4-1.8, jotka taas ovat hyvin voimakkaita LoCA:n tuottajia. Ero on nähtävissä myös matalan resoluution kuvissa, kunhan sen on kerran huomannut. Toki se ei ole monelle hinnan perusteleva tekijä, mutta LoCA on siitä inhottava, ettei sitä pysty korjaamaan jälkikäsittelyssä ja toisaalta kuvien voimakas jälkikäsittely vain korostaa sitä. Tällä ei toki ole merkitystä jos useimmiten käyttää FF -kamerassa f/4 tai pienempää aukkoa.

    Lisäksi maisemakuvauksessa kuvissa on erottelussa merkittävää eroa, mutta sekin suurimmalle osalle toki varsin tarpeetonta erottelua – kuitenkin GFX tarjoaa suuremman kroppausvaran A7r3:een ja D850:n nähden, sillä GFX:n tarkkuus pysyy selvästi parempana kropatessa vaikka näennäisesti resoluutiot ovat lähekkäin.

    Ehkä merkittävimmät GFX:n erot tämä hetken FF -mallistoihin jäivät tässä testissä kuitenkin mainitsematta:
    – Lisäosana saatava etsimen nivel on loistava varuste ja se helppottaa etenkin pitkien kuvaajien kuvausasentoja ja siten mahdollisesti selkä/niskavaivoja. Toivoisin, että tämä yleistyisi muidenkin kokoluokkien kameroissa (olin pettynyt, ettei Fuji tuonut sitä X-H1 malliinsa).
    – Kennon kuvasuhde on 4:3, kun FF vastineissa se on 3:2. Tämä on myös mielipiteitä jakava, mutta kuitenkin merkittävä käytännön ero. Etenkin potrettikuvaajat arvostavat 4:3 kuvausuhdetta, koska se jättää pois yleensä jälkikäsittelyssä 3:2 kuvasuhteella tarvittavan kroppaamisen pois.
    – GFX ei todellakaan sovellu urheilukameraksi (sen olisi voinut sanoa rohkeammin :)). Toisaalta, kukapa haluaisi käydä läpi sadottain 50mpix sarjakuvia.

    • Moi Minä Vain,

      Kiitos kommenteista!

      Ihan oikeita pointteja, mutta juurikin sellaisia, että niiden merkitys vaihtelee todella paljon kuvaajan tarpeiden ja painotusten myötä. Oikeastaan ainoa mistä olen vähän eri mieltä on tuo merkittävä ero maisemakuvien erottelussa. Etenkin tuohon merkittävä sanaan tarttuisin. 🙂

      Joo 4/3 kenno on mukava. Itse en asiaan hirvittävästi kiinnittänyt huomiota varmaan sen takia, että omat työkamerat on 4/3 mallia ja siten kuvasuhde tuntui tutulta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *