Tarkkaile herkeämättä. Tee itsesi pieneksi, mikäli mahdollista. Laske rintakehä multaan ja anna kameran pohjan hipoa vesirajaa. Hivuttaudu lähemmäs vain jos kohde antaa siihen luvan.
Mitä sinun olisi ensiarvoisen tärkeää huomioida ennen kuin lähdet luontoon reppu täynnä painavaa lasia? Riippuu toki paljon siitä mitä mieluiten valokuvaisit. Keskityn nyt luonnonvaraisten eläinten kanssa toimimiseen, sillä sen erityispiirteet ja mahdollisuudet kiehtovat minua eniten.
Arvoasteikossani luontokuvaajan tärkein ominaisuus on opetella tuntemaan oma kohteensa. Eläimien osalta lajikohtainen käyttäytyminen vaihtelee merkittävästi, vaikka lajit kuuluisivat samaan lahkoon. Luonnollisesti myös yksilökohtaisia eroja on ääripäästä toiseen. Jokaisen eläimen kohdalla on tutustuminen aloitettava alusta, ellei ole varma siitä, että tavannut kyseisen yksilön jo aiemmin ja tietää sen toimintatavat.
Havainnointi ja tunteminen ennalta ehkäisee ylilyöntejä. Sekä kuvaajan että kuvattavan kannalta huonoin lopputulos on se, kun kuvattava pakenee ahdistuneena tilanteesta. Eettisesti toimiva luontokuvaaja ei tiedostaen säikäyttele tai puutu eläinten elämään. Toiminta muistuttaa enemmän sivusta seuraamista ja näkemänsä tallentamista konkreettiseksi muistijäljeksi kuin aktiivista osallistumista tapahtumiin.
Tapa miten lähestyn kuvattavaa kohdetta vaihtelee. Toisinaan suojanani on koju, teltta tai naamioverkko. Myös auto toimii monen lajin kohdalla loistavana piilokojuna – siinä kun ihmisen ääriviivat peittyvät moottoriajoneuvon hahmon sisään. Vain harvoin eläimen viereen voi suoraan kävellä. Petolintujen näköaisti on vertaansa vailla, hirvieläinten kuulo ja hajuaisti lähes pettämättömiä. On tärkeää tietää, millä aisteilla kuvattava tarkkailee ympäristöön, jotta osaa menetellä oikein kunkin lajin kohdalla. Paljon oppii kirjallisuudesta, mutta vielä enemmän siellä missä tapahtuu: maastossa.
Luontokuvauksessa eniten käyttämäni objektiivi on 500mm. Suurin osa kohteista ei päästä minua konkreettisesti lähelle, joten hakeudun sinne kaluston avulla. Molemminpuolisen tutustumisen kautta saattaa kuitenkin päätyä siihen onnelliseen asemaan, että yhteisestä hyväksynnästä valokuvaaminen tapahtuu eläimen välittömässä läheisyydessä laajakulmaobjektiivilla. Niistä hetkistä voi vain olla kiitollinen, sillä se kertoo saavutetusta luottamuksesta.
Osaatko tulkita kotieläinten tarpeita ja nähdä niiden käyttäytymisen taakse? Mikäli vastasit kyllä, uskon että luonnonvaraisten eläinten kanssa toimiminen tulee tällöin sinulta melko luonnostaan. Korvat, häntä, lihastonus, katse, elekieli, siivet, jalat, äänet. Eläinten sanaton viestintä on keskimäärin melko helppoa tulkita. Päätään levottomasti ravisteleva hanhi ilmoittaa muille nousevansa pian lentoon ja vieretysten terhakkaasti kylpevät joutsenet ovat aikeissa paritella. Olen joskus pyytänyt kanssani kuvaamassa olleita ystäviä laittamaan kameran valmiiksi, sillä pian tapahtuu. Tilanteen mentyä ohi he ovat saattaneet kysyä, miten tiesin tulevan ennalta. Kaikki perustuu kuvattavan kohteen tuntemiseen, usein myös ne onnistuneet luontokuvat.
Oli tietoa ja ymmärrystä tai ei, on vastuu kuitenkin kaikilla luontoon lähtijöillä sama. Mielestäni valokuvaajan status ei vaikuta siihen, millaiset oikeudet hänellä on suhteessa kuvattavaan. Ratkaisevaa on hyvä tahto ja kuvattavan hyvinvoinnin ensisijaisuus. Valitettavasti moni kilpailuissakin mahdollisesti pärjäävä valokuva jää ottamatta, kun ei ohjaile eläintä haluamaansa suuntaan. Palkitsevinta on, kun kaikki menee juuri suunnitelmiesi mukaan ilman, että olet antanut läsnäolosi vaikuttaa tapahtumiin. Sitä on luontokuvaus kauneimmillaan ja aidoimmillaan.
0 kommenttia “Etsimessä luonnonvaraiset eläimet”